Viikon kuva

7. marraskuuta 2016: Tähtitieteilijät kuluttavat aikaansa katselemalla maailmankaikkeutta – ja joskus maailmankaikkeus vaikuttaa tuijottavan takaisin! Tämä kuva, joka on koottu ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) sekä NASA:n ja ESA:n Hubble-avaruusteleskoopin (Hubble Space Telescope) havaintoaineistoista, näyttää hyvin harvinaisen kosmisen näkymän: vuorovaikuttavan galaksiparin, joka on muodostanut silmän kaltaisen rakenteen. Kuten nimi jo vihjaa, tietyntyyppiset lähikohtaamiset galaksien välillä saavat aikaan muotoja, jotka muistuttavat ihmissilmää. Vaikka tämän kaltaiset galaksien törmäykset eivät ole epätavallisia, vain hyvin harvoja silmän muotoisia tai linssimäisiä rakenteita omaavia galakseja on havaittu. Näiden ilmiöiden harvinaisuus liittyy luultavasti niiden hyvin väliaikaiseen luonteeseen – tällaiset linssimäiset rakenteet ovat olemassa vain joitain kymmeniä miljoonia vuosia, mikä on silmänräpäys galaktisessa elämässä. Nämä kaksi galaksia ovat nimiltään IC 2163 (vasemmalla) ja NGC 2207 (oikealla) – IC 2163 on tämän kuvan linssimäisen rakenteen omaava galaksi. Kaksikko sijaitsee noin 114 miljoonan valovuoden päässä Maasta Ison Koiran tähdistössä (Canis Major). Galaksit ovat pyyhkineet menemään toistensa ohi – hipoen toistensa spiraalihaarojen ulkolaitoja – ...

31. lokakuuta 2016: Tähtitieteilijät ovat ensimmäistä kertaa havainneet nuoren tähden ympärillä olevan pölyisen materiakiekon hajoavan monen tähden järjestelmäksi. Tässä kuvassa on käytetty uusia Chilessä sijaitsevan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) havaintoja ja se paljastaa parhaillaan käynnissä olevan prosessin! Tähdet muodostuvat kaasusta ja pölystä koostuvista kosmisista pilvistä, kun pilvien harva aine painovoiman ansiosta romahtaa kasaan tiheämmiksi keskuksiksi, jotka vuorostaan vetävät lisää ainetta puoleensa. Sisäänpäin putoava aine muodostaa pyörivän kiekon nuoren tähden ympärille, joka nielee sitä vähitellen. Lopulta nuori tähti kerää riittävästi massaa ja saavuttaa keskuksessaan riittävän lämpötilan ja paineen ydinfuusion alkamiseksi. Tähdet, joilla ei ole kumppania – kuten Aurinko – eivät ole niin yleisiä kuin joskus luulimme. Itse asiassa lähes puolella galaksimme tähdistä on ainakin yksi kumppani ja jotkut niistä ovat vieläkin sosiaalisempia! Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tähdet moninkertaisissa järjestelmissä tuppaavat olemaan joko suhteellisen lähellä toisiaan, noin 500 kertaa Maan ja Auringon välisen matkan (joka tunnetaan termillä tähtitieteellinen yksikkö, Astronomical Unit, AU) etäisyyksillä, ...

24. lokakuuta 2016: Lokakuun 22. päivänä ESO:n Päämaja Garchingissa, Saksassa, avasi ovensa yleisölle. ESO kutsui vierailijat, yhdessä muiden Garchingin tiedekampuksella sijaitsevien laitosten kanssa, saamaan omakohtaista kokemusta sen toiminnasta maailman johtavana maan pinnalta käsin havaitsevan tähtitieteen organisaationa. Jo ennen ovien avautumista klo 11:00 niiden ulkopuolella odotti ihmisiä, jotka olivat innokkaita kokemaan tarjolla olevia eri aktiviteetteja. Yhteensä noin 4000 henkilöä käytti hyväkseen tilaisuuden saada vastauksia kysymyksiinsä kokeneilta tähtitieteilijöiltä, nähdä laitteita toiminnassa, osallistua Päämajan opastettuihin vierailuihin, kuunnella puheita tämän hetken tähtitieteen tutkimuksesta, rakentaa oma komeetta, ja jopa osallistua suoran yhteyden haastatteluihin Chilen Atacaman autiomaassa olevien tähtitieteilijöiden kanssa. Jos osallistuit Avoimien Ovien Päivään 2016 ja otit kuvia, pyydämme sinua jakamaan ne kanssamme ”Your ESO Pictures” -Flickr-ryhmässä.

17. lokakuuta 2016: ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) antennijärjestelmän operaatiokeskus AOS (Array Operations Site), joka sijaitsee noin 5000 metriä merenpinnan yläpuolella, voi ylpeillä ikkunoidensa kautta avautuvilla häikäisevillä näkymillä Atacaman autiomaahan. AOS on ALMA-havaintojärjestelmän jokapäiväisten rutiinioperaatioiden perusleiri ja maailman toiseksi korkeimmalla sijaitseva rakennus. AOS:n tekninen rakennus pitää sisällään myös ALMA:n korrelaattorin – maailman korkeimmalla sijaitsevan supertietokoneen! Tällä korkeudella ilma on niin ohutta, että korrelaattorin tuuletinjärjestelmä vaatii sen jäähdyttämiseen kaksi kertaa niin suuren ilmavirran kuin normaalioloissa. AOS:n teknisen rakennuksen rakentaminen alkoi lokakuussa 2005 ja kaikki työt sen sisäosissa saatiin valmiiksi kesällä 2007. Tässä kuvassa on näkymä rakennuksen ulkopuolelta, kun taas tämä video näyttää ALMA:n rakentamisen aikana otetun ilmakuvan.

10. lokakuuta 2016: Tämä kuva näyttää ALMA:n (Atacama Large Millimeter/sub-millimeter Array) operaatioiden tukiaseman, OSF:n, yllään häikäisevä Kuu ja edessään kaksi 12 metrin lautasantennia. OSF, joka sijaitsee 2900 metriä merenpinnan yläpuolella Chilen Andeilla, on ALMA:n ympärille keskittyvien toimintojen keskus. Henkilökunnan ja alihankkijoiden majoittamisen lisäksi tukiasemalla tehdään myös kaikki antenniryhmän päivittäiseen toimintaan liittyvät tieteelliset operaatiot. Esimerkiksi kuvassa näkyvät kaksi antennia tuotiin havaintopaikaltaan tänne niiden toimivuuden tarkistamiseksi erityisillä kalibrointialustoilla. Tällaisilla testeillä tarkistetaan tietokoneet ja moottorit ja varmistetaan, että antennin pinnat ovat juuri oikean muotoisia ihmisen hiuksen paksuuden tarkkuudella, ja että ne voidaan suunnata niin tarkasti, että niillä voisi havaita golfpallon 15 kilometrin etäisyydeltä. Kunhan nämä antennit ovat läpäisseet tarkistukset, ne liittyvät virkaveljiensä joukkoon Chajnantorin ylätasangolla 5000 metrin korkeudella merenpinnasta. Koska ne kumpikin painavat 100 tonnia, ne palaavat korkealla sijaitsevalle tasangolle kahden valtavan, tarkoitukseen suunnitellun ALMA-kuljetusajoneuvon kyydissä. Nämä jättiläismäiset koneet, jotka tunnetaan nimillä Otto ja Lore, kuljettavat – huippunopeudella 12 kilometriä tunnissa – antennit takaisin asemiinsa, mistä ...

3. lokakuuta 2016: Tämä kaunis kuva, jonka ALMA (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) on napannut, esittelee nuorta Elias 2-27 tähteä ympäröivän protoplanetaarisen kiekon noin 450 valovuoden päässä. ALMA on löytänyt ja havainnut useita protoplanetaarisia kiekkoja, mutta tämä nimenomainen kiekko on erityinen koska siinä on kaksi erillistä spiraalihaaraa, aivan kuin se olisi pieni versio spiraaligalaksista. Jo aiemmin tähtitieteilijät olivat huomanneet vaikuttavia spiraalirakenteita protoplanetaaristen kiekkojen pinnoilla, mutta ei tiedetty että ilmestyisikö samanlaisia spiraalikuvioita myös kiekon syvyyksissä, missä planeetat muodostuvat. ALMA pystyi, ensimmäistä kertaa, näkemään syvälle kiekon keskialueelle ja löytämään spiraalimaisten tiheysaaltojen signaalin. ALMA löysi läheltä tähteä litteän pölykiekon, jonka ulottuvuus vastaa noin Neptunuksen etäisyyttä omassa Aurinkokunnassamme. Sitä kauempana, alueella joka vastaa meidän Kuiperin vyötämme, ALMA havaitsi kapean, selkeästi vähemmän pölyisen nauhan, joka saattaa olla merkki planeetan muodostumisesta. Tämän aukon ulkolaidalta levittäytyy kaksi spiraalihaaraa jotka ulottuvat yli 10 miljardin kilometrin etäisyydelle emotähdestään. Spiraaliaaltojen löytymisellä näin äärimmäisiltä etäisyyksiltä voi olla vaikutusta planeettojen syntymisen teoriaan.

26. syyskuuta 2016: Tämä ESO:n valokuvalähettilään Yuri Beletskyn loistelias otos, joka on kuvattu ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) suojakuvun sisältä, näyttää VLT:n laserohjaustähden (LGS, Laser Guide Star) toiminnassa. LGS, joka sijaitsee Yksikköteleskooppi 4:n 1.2 metrin sekundääripeilin päällä, on osa VLT:n adaptiivisen optiikan järjestelmää. Laserin Maan ilmakehään 90 kilometrin korkeuteen luomasta hehkuvasta pisteestä – keinotekoisesta tähdestä – takaisin tulevaa valoa voidaan käyttää vertailukohteena, jonka avulla poistetaan ilmakehän aiheuttamat vääristymät. Tämän ansiosta teleskooppi voi tuottaa lähes yhtä teräviä tähtitieteellisiä kuvia kuin jos se olisi avaruudessa. Linnunradan taso, joka näyttää laserin puhkaisemalta sen kohotessa teleskoopin avoimen kuvun yllä, on tummien, näkyvän valon taakseen peittävien, tähtienvälisen pölyn muodostamien pilvien laikuttama. Kuitenkin teleskoopin infrapunainstrumenttien ja adaptiivisen optiikan järjestelmän ansiosta tähtitieteilijät voivat tutkia ja kuvata galaksimme monimutkaista ja turbulenttista ydintä ennennäkemättömällä tarkkuudella.

19. syyskuuta 2016: ESO:n useat Chilessä sijaitsevat havaintopaikat – Paranal, La Silla, Chajnantor – voivat ylpeillä ihailtavan alhaisella valosaasteen määrällä. Siitä huolimatta yläpuolinen taivas on harvoin täysin musta! Kuten tästä Paranalin observatorion kuvasta näkyy, taivaalla näkyy säännöllisesti valtava määrä värejä ja tähtitieteellisiä nähtävyyksiä, pään yläpuolella kirkkaasti loistavasta Linnunradan nauhasta Marsin oranssinhohtoiseen täplään (vasemmalla), Skorpionin ja Orionin tähtien täyttämiin tähdistöihin, ja Kölin sumun purppuraiseen läiskään (ylhäällä keskellä). Kaukaisesta sijainnista huolimatta näkyvissä on myös satunnaisia merkkejä ihmisen toiminnasta, kuten esimerkiksi kuvan keskellä näkyvä lamppujono. Nämä himmeät valot valaisevat tietä, joka kulkee VLT-teleskoopilta (Very Large Telescope) VISTA-teleskoopille (Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy), mistä kuva on otettu. Erittäin herkän kameran ansiosta tämä kuva esittelee myös mystisen ilmiön nimeltä ilmahehku. Yötaivas loistaa syvää punaista ja aavemaista vihreää sävyä, minkä Maan ilmakehän heikko hehku aiheuttaa. Ilmahehkun vuoksi mikään havaintopaikka Maan päällä ei voi koskaan olla täysin pimeä – vaikka ESO:n havaintopaikoilla päästäänkin todella lähelle. Tämän kuvan otti ...

12. syyskuuta 2016: Tämän viikon kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Babak Tafreshi ESO:n La Sillan observatoriolla. Linnunradan kirkas kaistale näkyy Chilen Atacaman autiomaan yläpuolelle piirtyvänä viiruna, jonka alla seisoo NTT-teleskooppi (New Technology Telescope), yksi kymmenestä aktiivisesta observatoriolla sijaitsevasta teleskoopista. La Silla on ESO:n käyttämistä havaintopaikoista vanhin – se on ollut ESO:n linnake jo 1960-luvulta lähtien. Havaintopaikalla sijaitsee erinäinen määrä teleskooppeja, joista kahta vain ESO käyttää: edellä mainittu NTT, kuvan tähti, ja ESO:n 3.6 metrin teleskooppi. Tämän kaksikon seuraan liittyy useita yhteiskäytössä olevia teleskooppeja, joita eri ESO:n jäsenvaltiot käyttävät – sveitsiläinen 1.2 metrin Leonhard Euler -teleskooppi, REM-teleskooppi (Rapid Eye Mount), gammasädepurkauksia jahtaava TAROT, planeettoja metsästävä TRAPPIST, MPG/ESO 2.2 metrin teleskooppi, ESO:n 1 metrin Schmidt-teleskooppi, ESO:n 1 metrin ja tanskalainen 1.54 metrin teleskooppi. NTT näki ensivalonsa vuonna 1989. Se oli avainasemassa ESO:n aktiivisen optiikan kehitystyössä, joka on tähtitieteilijöiden käyttämä tekniikka, jolla hallitaan pääpeilin muotoa ja korjataan muotovirheitä, jotka voivat vaikuttaa kuvanlaatuun. Tänään aktiivista optiikkaa käyttää – ...

5. syyskuuta 2016: Sininen väri herättää monia mielleyhtymiä, kuten kylmyys, suru ja tyyneys. Kuitenkin tähtitieteilijöille värillä on täysin eri merkitys, niin kuin tämä lähes suoraan sivulta nähtävä spiraaligalaksi Messier 98 osoittaa. Messier 98, joka tunnetaan myös nimellä NGC 4192, sijaitsee noin 50 miljoonan valovuoden päässä Bereniken hiusten (Coma Berenices) tähdistössä. Tässä näyttävässä ESO:n NTT-teleskoopin (New Technology Telescope) kuvassa galaksin kaasua ja pölyä väreilevät reuna-alueet ovat sinertävän valon taskujen laikuttamat. Nämä alueet ovat täynnä hyvin nuoria tähtiä, jotka ovat niin kuumia, että ne hohtavat kirkkaan sinistä hehkua. Nämä nuoret tähdet palavat niin korkeilla lämpötiloilla, että ne lähettävät raivokkaan voimakasta säteilyä, joka polttaa pois osan niitä ympäröivästä tiheästä materiaalista. Kaiken kaikkiaan Messier 98:n uskotaan sisältävän triljoona tähteä! NTT-teleskooppi on 3.58 metrin teleskooppi La Sillan observatoriolla. Se oli aktiivisen optiikan käytön uranuurtaja ja ensimmäinen teleskooppi maailmassa, jolla oli tietokoneohjattava pääpeili.

29. elokuuta 2016: Korkealla Chilen Atacaman autiomaassa ihmiskunnan insinööritaidon uraauurtavat saavutukset kohtaavat luonnollisen maailman majesteettisen kauneuden. Kuvassa näkyy ESO:n La Sillan observatorio, jossa maailman edistyneimpiä tähtitieteellisiä instrumentteja suojaavat kuvut istuvat kimaltavan tähtitaivaan alla. Nämä kaikki tähdet kuuluvat kotigalaksiimme Linnunrataan. Linnunrata sisältää miljardeja tähtiä, jotka ovat järjestyneet kahteen hyvin erilaiseen rakenteeseen. Jokseenkin pyöreä halokomponentti, joka enimmäkseen koostuu vanhoista tähdistä, näkyy kuvassa koko taivaan yli levittäytyvänä tähtikenttänä. Toinen komponentti on nuorempien tähtien, kaasun ja pölyn muodostama ohut kiekko. Näemme tämän tiheänä, kirkkaana ja visuaalisesti vaikuttavana nauhana, joka kulkee lähes pystysuuntaisena taivaan halki. Pölytaskut himmentävät niiden takana olevien tähtien valoa, saaden nauhan näyttämään laikukkaalta. Tähtinauhassa kuvan keskiosan yläpuolella näkyvä kirkas keskittymä on Linnunradan keskusalue. Tähtitieteilijät ovat mitanneet tähtien liikkuvan siellä hyvin paljon nopeammin kuin missään muualla galaksissamme. Sitä pidetään todisteena noin neljän miljoonan auringon massaisen supermassiivisen mustan aukon olemassaolosta galaksimme keskustassa. Mustaa aukkoa ei voi havaita suoraan, mutta sen olemassaolo voidaan päätellä sen valtavan painovoiman aiheuttamasta ...

22. elokuuta 2016: Tässä tyrmäävässä laajakulmakuvassa, joka on otettu tammikuussa 2015, nähdään ESO:n La Sillan observatoriolla vieraileva epätavallinen turisti. ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálekin kuvaama komeetta C/2014 Q2 (Lovejoy) näyttää piirtävän viivan taivaalle (kuvan keskiosan vasemmalla puolella) hiipien ohi sen alapuolella olevien teleskooppien, jotka ovat ESO:n 3.6 metrin teleskooppi (vasemmalla) ja SEST-teleskooppi (Swedish-ESO Submillimetre Telescope). Kuten useimmat komeetat, Lovejoylla on pitkä, elliptinen ja eksentrinen kiertorata Auringon ympäri. Sen saapuminen Aurinkokunnan sisäosiin havaittiin ensimmäistä kertaa 2014, ja se saavutti perihelin – lähimmän pisteen Aurinkoon nähden – 30. tammikuuta 2015. Etäisyys Maan ja Auringon välillä on määritelty yhdeksi tähtitieteelliseksi yksiköksi (AU = Astronomical Unit), mikä on vain vähän alle 150 miljoonaa kilometriä. Komeetta Lovejoy tuli 1.29 AU:n etäisyydelle tähdestämme, mikä sijoittuu Maan ja Marsin kiertoratojen väliin. Tämä kuva näyttää komeetalle tyypillisen pehmeän vihreän hehkun, jonka Auringon lämmittämät hiilimolekyylit tuottavat. Komeetan ytimen taakse levittäytyy aineesta muodostunut pyrstö, jonka muovaavat Auringosta virtaavien varattujen hiukkasten muodostaman tuulen komeetasta puhaltamat ...

15. elokuuta 2016: Nämä kuvat näyttävät Orionin sumun takana, 1400 valovuoden päässä Maasta sijaitsevan suuren molekulaarisen pilven reunan. Vasemmanpuoleinen kuva näyttää laajan kuvakentän näkymän alueeseen VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope) asennetulla HAWK-I –havaintolaitteella nähtynä. Pienempi alue kuvassa on korostettu valkoisella suorakulmiolla ja oikeanpuoleinen kuva näyttää kyseisen alueen hämmästyttävän hehkuvin yksityiskohdin ALMA-laitteistolla (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) havaittuna. Aikaansaamiensa kauniiden kuvien lisäksi molekulaariset pilvet ovat hyvin kiinnostavia tähtitieteilijöille. Pilvet ovat tähtien syntykehtoja ja niiden laitamilla atomit reagoivat ja muodostavat molekyylejä astrokemiallisissa avainprosesseissa. ALMA:n havaintojen avulla tutkijat kykenivät osoittamaan muutosprosessin atomikaasusta molekulaariseksi kaasuksi Orionin molekulaarisen pilven reunalla. Lähimpänä massiivisena tähtien syntyalueena Orion on täydellinen kohde näiden astrokemiallisten prosessien tutkimiseen ja se antaa mahdollisuuden myös juuri muodostuneiden tähtien ja niiden ympäristön vuorovaikutuksen yksityiskohtaiseen tutkimiseen. Kumpikin havainto näyttää, että tämä kiehtova astrokemiallinen muuntuminen atomikaasusta molekulaariseksi kaasuksi tapahtuu hyvin dynaamisessa ympäristössä. ALMA:n kuva kaasusumusta muistuttaa suuresti lähestyvän myrskyn tummia pilviä Maan ilmakehässä.

8. elokuuta 2016: Tämän Viikon kuvan näyttävä kohde on yksi ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Yksikköteleskoopeista, jota vaikuttava yötaivas valaisee. VLT on yksi suurimmista ja monimutkaisimmista tähtitieteellisistä rakennelmista maailmassa. Sen muodostavat neljä täysin identtistä Yksikköteleskooppia, joista jokaisen pääpeili on halkaisijaltaan 8.2 metriä. Vaikka jokainen näistä on jo itsessään suuri teleskooppi, yhdistämällä valo kaikista havaintopaikan teleskoopeista interferometrinä tunnetuksi järjestelmäksi, laitteisto voi suurimalla perusviivallaan havaita taivaan kohteita 25 kertaa suuremmalla tarkkuudella kuin mikä olisi mahdollista vain yhdellä teleskoopeista. VLT sijaitsee 2635 metriä merenpinnan yläpuolella Chilen Atacaman autiomaassa, jossa ilmakehän vesihöyryn määrä on riittävän alhainen, jotta VLT voi havaita näkyvän valon lisäksi myös infrapunavaloa. Kuvan upea tähtinäkymä havainnollistaa havaintopaikan häikäiseviä havainto-olosuhteita. Linnunrata piirtää värikkään polun kuvan oikean yläkulman halki, missä kotigalaksimme pölyvanat ja tähtien syntyalueet ovat selkeästi nähtävissä.

1. elokuuta 2016: Tiede ja taide yhdistyvät tässä kauniissa valokuvassa, jonka on ottanut ESO:n valokuvalähettiläs Adhemar M. Duro Jr Chilen Atacaman autiomaassa. Luodakseen tämän visuaalisen mestariteoksen Adhemar suuntasi kameransa kohti eteläistä taivaannapaa, joka on piste kirkkaiden kaarien ja ympyröiden keskellä. Kaikki tähtitaivaan tähdet pyörivät tämän pisteen ympäri. Usean tunnin ajanjakson kuluessa niiden liike luo tähtivanoja, kun jokainen yksittäinen tähti piirtää ympyrän kaarta taivaalle. Nämä vanat tuovat esiin tähtien erilaiset kirkkaudet ja värit, luoden kiehtovan näkymän! Kuvassa ylhäällä vasemmalla näkyy lyhyt, kirkas valojuova, joka risteää vanojen kanssa – sen on aiheuttanut meteori, joka on palanut valonvälähdyksenä tullessaan Maan ilmakehään. Autiomaan karu ja kuiva maisema, jonka itse tähtien valo valaisee tässä kuvassa, on täydellinen paikka yötaivaan katseluun. Paikan suotuisien olosuhteiden ansiosta siellä sijaitsee useita teleskooppeja, kuten ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), ESO:n VISTA-teleskooppi (Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy), ja tuleva E-ELT –teleskooppi (European Extremely Large Telescope), jota rakennetaan parhaillaan Cerro Armazonesin huipulle.

25. heinäkuuta 2016: Jokainen tuhansista tässä kuvassa näkyvistä pisteistä edustaa kaukaista tähteä, ja kimaltelevat siniset aukot paljastavat näkymät naapurigalakseihimme, Suureen ja Pieneen Magellanin pilveen. Vaikka kuva näyttääkin siltä että se on saatu aikaan suuren skaalan teleskoopilla, on se otettu ESO:n La Sillan observatoriolla käyttäen SBIG STL-11000M CCD-kamerasta ja Canonin objektiivista koostuvaa kannettavaa järjestelmää. Se ja siihen liittyvät uraauurtavat simulaatiot esiteltiin tiedejulkaisussa, joka antoi kiinnostavan esimerkin siitä, miten pieni kamera, nopea linssi, pitkä valotusaika ja yksi maailman parhaista tähtitieteellisistä havaintopaikoista voi paljastaa mahtavia himmeitä kohteita jopa paremmin kuin suuri teleskooppi. Tämä syvä kuva otettiin LRGB-menetelmää käyttäen ja valaisee näyttävien tähtivalokuvien luomisen todellista prosessia. Yötaivaan kuvaamista yrittävät kohtaavat monia haasteita, joihin kuuluu muista kuin kuvattavasta kohteesta tulevan valon häiritsevä vaikutus ja kohteiden kuvaaminen riittävällä syvyydellä. Kohteesta tulevan signaalin maksimoinnin yrittäminen samalla kuin muista lähteistä johtuvan, myös kohinana tunnetun ilmiön, minimointi on tähtivalokuvauksessa kriittinen asia. Signaalin ja kohinan suhteen optimointi on paljon helpompaa mustavalkoisessa kuin värikuvauksessa. ...

18. heinäkuuta 2016: Tässä kuvassa näemme harvinaisen näkymän – Atacaman autiomaassa on vettä! Veden tyynessä pinnassa näemme Cerro Paranalin tutun hahmon, joka on ESO:n Paranalin observatorion sijaintipaikka. Kyseinen autiomaa on yksi Maapallon kuivimmista ja karuimmista paikoista. Keskimääräinen sademäärä Cerro Paranalin alueella on alle 10 millimetriä vuodessa, mikä tarkoittaa, että tämä valokuva on otettu juuri alueelle harvinaisen sateen jälkeen. Pian kuvan ottamisen jälkeen väliaikainen laguuni haihtui nopeasti jättäen laakson pohjan yhtä kuivaksi ja vedettömäksi kuin ennen. Kuitenkin tämä, mikä on kiistämättä hankalaa alueen minimaaliselle kasvistolle ja eläimistölle, on erinomainen asia tähtitieteilijöille. Sadepilvien poissaolo ja kuiva ilma antavat Paranalin tähtitieteilijöille mahdollisuuden havaita vuoden ympäri. Atacaman autiomaa on eräs maailman parhaista tähtitieteen havaintopaikoista yli 300 pilvettömällä yöllään vuodessa, tarjoten lähes aina keskeytymättömän näkymän kosmokseen. Kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Gerhard Hüdepohl.

11. heinäkuuta 2016: Tämä ESO:n valokuvalähettilään Petr Horálekin ottama tyrmäävä ultrateräväpiirtopanoraama näyttää, kuinka Chilessä ESO:n La Sillan observatorion yllä kaartuu Linnunradan galaksi. La Silla sijaitsee Atacaman autiomaan etelälaidalla 2400 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella, missä observatorion monet teleskoopit havaitsevat yhtä maailman tummimmista yötaivaista, hyödyntäen parhaalla mahdollisella tavalla havaintopaikan kiistattoman ylivoimaisia sääolosuhteita ja paljastavat kosmoksen uskomattoman yksityiskohtaisesti. Tämä kuva ei ole suinkaan poikkeus! Galaksimme pilvinen ja pölyinen rakenne näyttää kirkkaalta, hohtavalta koronalta MPG/ESO:n 2.2 metrin teleskoopin avoimen kuvun yllä, joka näyttää olevan ahmimassa Suuren Magellanin Pilven kirkasta tahraa. Useita pilviä ja sumuja, kuten hyvin tunnettu Gumin kaasusumu pistävät silmään pimeää taivasta vasten kuvan yläosan keskellä, hohtaen vaaleanpunaisissa sävyissä. Horálekin kamera paljastaa myös ilmahehkun monet värit, jotka näkyvät yli koko taivaan ja lähellä horisonttia. Tälle oudolle taivaan ilmiölle omistettu ESOcast löytyy täältä.

4. heinäkuuta 2016: Ottaakseen tämän Viikon Kuvan, ESO:n valokuvalähettiläs Adhemar Duro pysähtyi tienvarteen ollessaan matkalla eräälle ESO:n havaintopaikoista Chilessä. Kyseinen tie kiemurtelee ylös ALMA:lle (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), joka sijaitsee 5000 metrin korkeudessa. Johtuen kuvan pitkästä valotusajasta, tähdet piirtävät yötaivaalle kehiä kiertäessään kuvan keskellä sijaitsevaa eteläistä taivaannapaa. Taivaannavan yläpuolella voidaan nähdä sumuisina sinertävinä läiskinä Pieni ja Suuri Magellanin Pilvi, Linnunradan kiertolaisgalaksit, jotka ovat nähtävissä vain eteläiseltä pallonpuoliskolta. Kuvan vasemmalla puolella oleva tähtien tiheästi täyttämä alue osoittaa Linnunradan keskustan paikan. Vaikka kuva on otettu syrjäisessä Atacaman autiomaassa, pimeää yötä valaisevat, San Pedro de Atacaman pikkukaupungin valot näkyvät kuvan oikeassa reunassa.

27. kesäkuuta 2016: Tämä kuva vie sinut maailman edistyneimmälle näkyvän valon alueella havaitsevalle tähtitieteelliselle observatoriolle: se on VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), joka sijaitsee ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä. Pimeää taivasta tähyävä varjohahmo on valokuvaaja Babak Tafreshi, jonka hänen ESO:n valokuvalähettiläskollegansa Petr Horálek vangitsi tähän kuvaan. Asetupa hetkeksi Babakin – tai Petr:in – asemaan. Täällä olet kosmoksen kuningas. Havaintopaikka on hiljainen, pimeä ja tyyni. Katsot ylös kohti tahratonta chileläistä yötaivasta, joka äärimmäisen alhaisen sekä valosaasteen että vesihöyryn määrän ansiosta tarjoaa ketä tahansa tähtivalokuvaajaa tai -havaitsijaa ilahduttavan, hyvin vaikuttavan yöajan näkymän. Sinulle ja luotettavalle kamerallesi avautuu upeiden valokuvausmahdollisuuksien yö: tiedät viettäväsi pilvettömän tunnin toisensa jälkeen dokumentoiden taivasta pelkäämättä sitä, että pilvinen sää ilmestyy kutsumatta pilaamaan näkymää. Suuri Magellanin pilvi näkyy keskellä kuvaa kun taas Kölin (Carina) tähdistön kirkkain tähti Canopus tarkkailee tähtien pilkuttamaa näkymää yläoikealla. Petr otti tämän kuvan osallistuessaan ESO:n Fulldome-tutkimusretkeen, minkä aikana ryhmä matkusti Chileen keräämään huimia kuvia ESO:n Supernova -planetaarion ja vierailijakeskuksen käyttöön. ...