Viikon kuva

8. kesäkuuta 2015: Rapusumu, joka myös tunnetaan nimellä Messier 1, NGC 1952 ja Taurus A, on yksi taivaan tutkituimmista tähtitieteellisistä kohteista. Se on kiinalaisten tähtitieteilijöiden vuonna 1054 havaitseman supernovaräjähdyksen jäännös. Kuvassa näkyvät, toisiinsa kietoutuvat säikeet ovat räjähtäneen tähden jäännöksiä, jotka edelleen laajenevat noin 150 kilometrin sekuntivauhdilla. Sumun keskeltä löytyy kaksi himmeää tähteä, vaikka etualan helium- ja vetypilvet estävät niiden näkymisen paljain silmin. Toinen näistä – nimillä Ravun pulsari tai CM Tau tunnettu tähti – on syypää tänä päivänä näkemämme sumun syntyyn. Se on supernovan aiheuttaneen, alkuperäisen tähden pieni, tiheä jäänne. Sen halkaisija on nyt vain noin 20 kilometriä ja se pyörii akselinsa ympäri 30 kertaa sekunnissa! Tähti lähettää säteilypulsseja kaikilla aallonpituuksilla, gammasäteistä – joiden lähteenä se on yksi taivaan kirkkaimmista – aina radioaaltoihin. Tähden säteily on niin voimakasta, että se luo aineaallon, joka muokkaa sumun sisäosia. Rakenteiden ulkonäkö muuttuu niin nopeasti, että tähtitieteilijät voivat jopa havaita niiden muuttavan muotoaan. Tämä on harvinainen tilaisuus, ...

1. kesäkuuta 2015: Loistava tähtitaivas, punainen hiekka ja kuvan etualan lävistävät jäämuodostelmat yhdistyvät mielikuvaksi aavikosta, joka on kaukana ihmisen jalanjälkien saavuttamattomissa. Maiseman voisi helposti luulla olevan kaukaisen naapurimme Marsin napa-alueilta. Rosoisen hammasmaiset muodostelmat eivät kuitenkaan sijaitse Punaisella Planeetalla, vaan Atacaman autiomaan kukkulanrinteillä. Muodostelmia kutsutaan nimellä ”penitentes” (esp., uskonnollisissa kulkueissa käytetyn kartiohatun mukaan) - ne koostuvat korkealla muodostuvasta lumesta ja jäästä. Alhainen paine, kosteus ja lämpötila näillä korkeuksilla saavat aikaan tämän kiinnostavan ja harvinaisen jään muodostumistavan. Nämä oudot rakenteet yleensä suuntautuvat kohti aurinkoa, mistä johtuen ne ovat kaikki täydellisen samassa linjassa, kuin huolellisesti hoidetussa jääpuutarhassa. Eikä tässä vielä kaikki, vaan kauniin luonnonoikun tuottamien muodostelmien yläpuolella avautuu vielä mahtavampi näkymä. Suuri sininen tähti aivan kukkulan yläpuolella on Sirius – taivaan kirkkain tähti. Seuraten horisonttia Siriuksesta vasemmalle tulee näkyviin ikivanha, Orionin tähdistössä sijaitseva superjättiläinen, Betelgeuse. Siriuksen jälkeen toiseksi kirkkain kohde on Canopus, joka näkyy tässä kirkkaana sinisenä pisteenä kuvan oikealla puolella. Tämän oudon ja vieraalta näyttävän ...

25. toukokuuta 2015: Tässä ESO:n valokuvalähettilään Yuri Beletskyn ottamassa kuvassa nähdään Paranalin observatorion valvomorakennus nousevan Linnunradan alla, kuin sananlaskun kulta-aarre taivaallisen sateenkaaren päässä. Kyseinen rakennus on observatorion operaatioiden solmukohta mistä käsin hallitaan ja ylläpidetään VLT:tä (Very Large Telescope), VLTI:tä (VLT interferometer), VST:tä (VLT Survey Telescope) ja VISTA:aa (VLT Infrared Survey Telescope for Astronomy). Tähtitieteilijöiden, teleskooppeja ja havaintolaitteita käyttävien henkilöiden ja insinöörien muodostama ryhmä on paikalla 24 tuntia vuorokaudessa pitämässä teleskoopit käynnissä ja huippukunnossa. Valvomorakennus sijaitsee kielekkeellä Paranal-vuoren huipulla olevan päähavaintoaseman alapuolella. Neljän yksikköteleskoopin (Unit Telescopes), neljän aputeleskoopin (Auxiliary Telescopes) ja kahden kartoitusteleskoopin kaikkia toimintoja hallitaan lukuisten tietokoneiden avulla omilta alueiltaan keskusvalvomossa. Havaintojen valvonnassa ei kuitenkaan ole kyse vain teleskoopin suuntaamisesta kohti tähtitieteellistä kohdetta – se vaatii myös jatkuvaa teleskoopin tilan tarkkailua ja havaintolaitteiden säätöä ennen valotusten tekoa niiden toiminnan optimoimiseksi. Tuotetun runsaan havaintoaineiston siirto ja säilytys ja myös saatujen tulosten laaduntarkistus on välttämätöntä. Edes ikkunan ulkopuolella aukeava uskomaton näkymä ei estä työryhmää työskentelemästä ...

18. toukokuuta 2015: Tässä näemme ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), joka sijaitsee korkealla Chajnantorin ylätasangolla Chilen Andeilla 5000 metriä merenpinnan yläpuolella. Kuvan etuosassa näkyvä kallioinen reuna on ALMA:n yläpuolella kohoava vuori. Siellä sijaitsee yhden metrin tienraivaajateleskooppi nimeltään MiniTAO. MiniTAO on osa TAO-projektia (University of Tokyo Atacama Observatory), johon liittyen havaintopaikalle rakennetaan myöhemmin suurempi, infrapunan aallonpituuksille optimoitu 6.5 metrin teleskooppi. NAOJ, ESO ja muut ALMA:ssa mukana olevat kumppanit valitsivat tämän havaintopaikan, koska se on eräs korkeimmalla sijaitsevista ja kuivimmista tähtitieteellisistä havaintopaikoista Maapallolla. ALMA koostuu 66:sta suuren tarkkuuden antennista, jotka levittäytyvät jopa 16 kilometrin alueelle. Antennit käyttävät signaaliensa yhdistämiseen tekniikkaa, joka tunnetaan interferometriana, mikä saa ne toimimaan kuin yksittäinen valtava antenni. Signaalit jokaisesta antennista täytyy yhdistää täydellisen samanaikaisiksi tahdistettuina – sekunnin miljoonasosan miljoonasosan tarkkuudella. Ne kerätään ALMA-korrelaattoriin (juuri kuva-alueen ulkopuolella) eli ALMA:n keskustietokoneeseen, missä signaalien joka antennista kulkema polku täytyy olla tiedossa hiuksen halkaisijan tarkkuudella. ALMA vihittiin käyttöön virallisessa seremoniassa vuonna 2013, joka juhlisti antenniryhmän ...

11. toukokuuta 2015: Tämä kuva näyttää Chilen Atacaman autiomaan laitamilla lymyilevän ESO:n La Sillan observatorion, joka verhoutuu kimaltavaan taivaaseen. Syvänpunaiset sävyt läpäisevät näkymän oikean puolen antaen tietä Linnunradalle; sen voi nähdä hämmästyttävän selvästi La Sillalta, joka voi ylpeillä eräällä maailman pimeimmistä ja kirkkaimmista yötaivaista. Punainen ja vihertävänkeltainen hohto on ilmahehkun aiheuttamaa – se johtuu Maan ilmakehästä ja näkyy yleensä vain avaruudesta käsin tai hyvin pimeillä alueilla. Huomion valokeilassa paistattelee etualan hopeinen kiekko – ESO:n ja Ruotsin alimillimetrialueen teleskooppi (Swedish–ESO Submillimetre Telescope, SEST). Vaikka se poistettiinkin käytöstä 2003 eikä ole enää vakinaisessa palveluksessa, SEST on kuvauksellinen kohde innokkaille valokuvaajille, koska se heijastaa yläpuolisen taivaan värejä ja kirkkaita valoja. Taustalla näkyy pyöreä kupoli, jonka suojissa on ESO:n 3.6 metrin teleskooppi. Sen yhteydessä toimii HARPS-havaintolaite (High Accuracy Radial velocity Planet Searcher instrument). HARPS on maailman kärkikastin eksoplaneettametsästäjä, joka on tähän mennessä menestyksekkäästi löytänyt enemmän pienen massan eksoplaneettoja kuin mikään muu planeettojen metsästäjä. Kuvan on ottanut ESO:n ...

4. toukokuuta 2015: Eräät yllättävimmistä maailmankaikkeutta esittävistä kuvista keskittyvät tyhjyyteen sen sijaan, että näyttäisivät häikäiseviä kohteita. Tässä MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin uudessa kuvassa nähdään tummia lonkeroita, jotka kiertyvät ulospäin keskellä kuvaa olevasta pimeästä ja tyhjästä läiskästä avaruutta. Näkymä on varsin silmiinpistävä kirkkaiden kullanhohtoisten ja punaisten tähtien tiheästi pilkuttamaa taustaa vasten. Kyseinen alue ei ole reikä kosmoksessa tai tyhjä läikkä taivaalla. Tummat viivat koostuvat itse asiassa tiheästä, lähes läpinäkymättömästä pölystä, joka on meidän ja pölyn takaisen tiuhan tähtikentän välissä. Peittävä pöly on osa pimeää molekyylipilveä; ne ovat kylmiä, tiheitä alueita, joissa suuret määrät pölyä ja molekyylikaasua sekoittuvat ja estävät kauempana olevien tähtien lähettämän näkyvän valon etenemisen. Näiden pilvien muodostumistapaa ei edelleenkään tunneta tarkalleen, mutta niiden uskotaan edustavan uusien tähtien synnyn erittäin varhaista vaihetta. Tulevaisuudessa tämän kuvan kohde voi hyvinkin romahtaa kasaan ja muodostaa uuden tähtijärjestelmän. Vaikka tämän kuvan pilvi, kataloginimeltään LDN1774, onkin melko tuntematon lähimaailmankaikkeuden asukki, eräs kuuluisimmista esimerkeistä molekyylipilvestä on hyvin samantyyppinen Barnard 68, ...

27. huhtikuuta 2015: Tässä uudessa kuvassa iltarusko paljastaa häikäisevän yötaivaan ESO:n Paranalin observatorion yllä. Paranalilla sijaitsee VLT (Very Large Telescope), joka on Euroopan Maan pinnalta havaintoja tekevän tähtitieteen lippulaiva. Linnunradan upeat yksityiskohdat paljastuvat auringon laskiessa havaintopaikalla. Vaikka Linnunrata paljaalla silmällä katsoen näyttääkin vain utuiselta pilveltä, se koostuu 100-400 miljardista yksittäisestä tähdestä, jotka levittäytyvät 100000 valovuoden matkalle. Tässä kuvassa Linnunrata on yksikköteleskooppi numero 4:n taustalla. Teleskooppi tunnetaan myös nimellä Yepun, joka tarkoittaa Venusta Etelä-Chilen alkuperäiskansan puhumalla Mapuche-kielellä. Yepun on yksi neljästä 8.2 metrin teleskoopista, jotka voidaan yhdistää siten, että ne toimivat yhtenä valtavana teleskooppina. Näin tähtitieteilijät voivat havaita 16 kertaa tarkempia yksityiskohtia kuin yksittäisillä teleskoopeilla erikseen. VLT on käynnistänyt löytöjen aikakauden, jonka aikana on tehty useita tieteellisiä havaintoja ensimmäistä kertaa. Näihin kuuluu muun muassa Linnunradan keskustassa olevan mustan aukon ympäri kiertävien yksittäisten tähtien seuraaminen (eso0846). Kuvan on ottanut ja lähettänyt ”Your ESO Pictures” Flickr-ryhmään ESO:n valokuvalähettiläs John Colosimo. Flickr-ryhmä arvioidaan säännöllisesti ja parhaat kuvat ...

20. huhtikuuta 2015: Tässä romanttisessa näkymässä verenpunainen auringonlasku täydentää Linnunradan värikästä keskustaa ja eläinratavaloa VLT:n (Very Large Telescope) tasanteen yläpuolella Cerro Paranalilla. Galaksimme kiekkoa pilkuttavat vaaleanpunaiset alueet ovat uusien tähtien syntyalueita. Kiekko on keskimäärin noin 1000 valovuotta korkea ja 100000 valovuotta halkaisijaltaan. Laskeva aurinko on vain yksi Linnunradan yli 400 miljardista tähdestä. Kuvassa näkyy yksikköteleskooppi (Unit Telescope, UT: tämä nimenomainen on UT1, joka tunnetaan myös nimellä Antu) ja kolme neljästä aputeleskoopista (Auxiliary Telescopes, AT). Ne ovat osa VLT-interferometriä (Very Large Telescope Interferometer). Yksikköteleskoopin vasemmalla puolella näkyy hyvin heikko meteori, ja punainen jättiläistähti Antares pistää silmään aputeleskooppien yläpuolella. Antares on Skorpionin tähdistön (Scorpius) keskellä. Valokuvan on ottanut Babak Tafreshi, yksi ESO:n valokuvalähettiläistä. Linkit Babakin ESO -kuva-arkisto Babakin kotisivu TWAN-galleria Babakin Facebook-sivu

13. huhtikuuta 2015: Tässä kuvassa kiemurtelevan pitkän tien päässä on ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) operaatioiden tukikeskus OSF (Operational Support Facility). OSF on ALMA:lla työskentelevien alihankkijoiden ja henkilökunnan perusleiri ja se on ALMA:n päivittäiseen toimintaan liittyvien tieteellisten aktiviteettien keskus. ALMA-leirin takana näkyy Chilen suurin, El Salar de Atacama:na tunnettu suolatasanko. Horisontissa on Cerro Quitor –vuori jonka lähellä sijaitsee esikolumbiaaninen arkeologinen alue nimeltään Pukará de Quitor (Quitorin linnoitus). Kuvan on ottanut 4660 metrin korkeudella merenpinnasta valokuvaaja José Velásquez sunnuntaikävelyllään Cerro de Macón:ilta kohti operaatiokeskusta (Array Operations Site, AOS). ALMA on suurin olemassa olevista tähtitiedeprojekteista ja se on aidosti globaali hanke Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Itä-Aasian välillä, yhteistyössä Chilen tasavallan kanssa. Viime vuonna ALMA vihittiin käyttöön virallisessa seremoniassa, joka juhlisti antenniryhmän tärkeimpien osien valmistumista ja virallista siirtymistä rakennusprojektista täysin valmiiksi observatorioksi. Linkit Tämä kuva Flickr:issä Your ESO Pictures Flickr:issä José Velásquez:in Flickr-sivu

6. huhtikuuta 2015: Tässä kuvassa (kuva: National Astronomical Observatory of Japan, NAOJ) nähdään yksi ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) 66:sta antennista, jotka sijaitsevat Chajnantorin ylätasangolla Chilen Andeilla. Antennien yläpuolella näyttää siltä, kuin havaintopaikalle sataisi tähtiä. Tähtien kaatosade on seurausta pitkästä valotusajasta, joka tallentaa Maan pyöriessä niiden taivaan halki piirtämät polut. Ylätasanko, jolla ALMA sijaitsee, valittiin itse asiassa osittain sen kuivuuden takia. Radioaallot läpäisevät helposti Maan ilmakehän, mutta ilmankosteus absorboi niitä ja huonontaa havaintojen laatua. Eli parempi vaan, että kyseessä ei ole oikea sade! ALMA on kansainvälinen hanke Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Itä-Aasian välillä, yhteistyössä Chilen tasavallan kanssa.

30. maaliskuuta 2015: Chajantorin ylätasangolla Chilen Andeilla istuvat korkealla orrellaan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) 66 antennia Orionin tähdistö selkiensä takana. Tämä vaikuttavan selkeä näkymä Orionin sumuun – joka tunnetaan myös nimellä Messier 42 – valaisee syitä siihen miksi juuri tämä sijainti valittiin ALMA:lle. Sumu näkyy kuvan keskellä ja häikäisevän punainen Betelgeuse – eli α Orionis – löytyy sen oikealta puolelta. Nämä kaksi kohdetta ovat yötaivaan vaikuttavimpia. Betelgeuse on punainen superjättiläinen, joka tunnetaan etenkin todennäköisenä lähitulevaisuuden supernovakandidaattina galaksimme tähtien joukossa. Lähitulevaisuus on suhteutettava kosmiseen skaalaan - uusimpien tietojen mukaan se voisi olla noin 100000 vuotta, mikä on vain silmänräpäys galaksien aikaskaalassa. Sitten kun räjähdys tapahtuu, se loistaa yötaivaallamme toiseksi kirkkaimpana kohteena Kuun jälkeen. ALMA taas katsoo syvälle kosmokseen ja tutkii sen vanhimpia ja kylmimpiä kolkkia havaitsemalla valoa millimetrin ja alle millimetrin aallonpituuksilla. Sen antenneja voidaan siirrellä havaintopaikalla yksitellen haluttuihin asemiin ja ne tutkivat taivasta täydellisessä yhteistyössä, menetelmällä, jota kutsutaan interferometriaksi. Näin saadaan aikaan ...

23. maaliskuuta 2015: Kuvassa näkyvä kupu kuuluu tanskalaiselle 1.54-metriselle teleskoopille, joka on ollut käytössä La Sillan observatoriolla vuodesta 1979. Teleskoopilla on tehty useita käänteentekeviä tähtitieteellisiä havaintoja, kuten havainto yhteensulautuvista neutronitähdistä gammapurkausten mahdollisena lähteenä (eso0533) ja vain viisi kertaa Maan massaisen eksoplaneetan löytäminen (eso0603). Teleskoopin yläpuolella levittäytyy yli taivaan kotigalaksimme Linnunrata, jonka keskuspullistuma on samassa linjassa teleskoopin kuvun kanssa. Oikealla puolella kuvaa näkyy taustalla toinen kupu, jonka sisällä oli aiemmin 1-metrin MarLy-teleskooppi. Se havaitsi ensimmäistä kertaa 1996 ja poistettiin käytöstä 2009. Ennen MarLy:a samaisen kuvun alla oli 40 senttimetrin Suuri Prismaobjektiivi (Grand Prisme Objectif), valokuvaukseen tarkoitettu astrografi. MarLy:n kuvun edustalla näkyy pienen, 0.36 metrin Marseille-teleskoopin rakennus. Linkit Babakin ESO -kuva-arkisto Babakin kotisivu TWAN-galleria Babakin Facebook-sivu

16. maaliskuuta 2015: Tässä kauniissa kuvassa ESO:n Paranalin observatoriolta näkyy VLT -teleskoopin (Very Large Telescope) neljä aputeleskooppia Chilessä sijaitsevan Cerro Paranalin tähtien täyttämää taustaa vasten. Aputeleskoopit ovat kaikki 1.8 metriä halkaisijaltaan ja yhdessä 8.2-metrin yksikköteleskooppien kanssa ne muodostavat maailman kehittyneimmän optisen observatorion. Teleskoopeista muodostuu yhdessä käytettäessä jättimäinen VLT-interferometri (VLTI), jolla tähtitieteilijät voivat nähdä 25 kertaa tarkempia yksityiskohtia kuin mitä yksittäisellä yksikköteleskoopilla olisi mahdollista. Havaintoaseman yläpuolella näkyvät selkeästi Pieni ja Suuri Magellanin pilvi, jotka näkyvät vain eteläisellä taivaalla. Ne ovat epäsäännöllisiä kääpiögalakseja, jotka kuuluvat Paikalliseen ryhmään ja ovat siis oman galaksimme, Linnunradan, seuralaisia. Kuvan on ottanut Flickr-ystävämme John Colosimo, joka lähetti kuvan Flickr-ryhmään "Your ESO Pictures".

9. maaliskuuta 2015: Tässä kuvassa näemme auringonlaskun aikaan ESO:n La Sillan observatorion, joka lumen peittämänä muistuttaa Tähtien Sota: Imperiumin vastaisku -elokuvan Bespinien pilvikaupungin ja Hoth-jääplaneetan risteytymää. La Sillan teleskooppien tunnusomaiset kuvut on suljettu havaintolaitteiden suojelemiseksi ankaralta ympäristöltä ja jäätävältä säältä. Valkeuden keskellä MPG/ESO 2.2-metrin teleskooppi herättää huomiota hopeisen kupunsa ansiosta. Normaaliöinä teleskooppien kuvut aukeavat pimeyden laskiessa ja aloittavat jokaöisen kosmoksen kartoituksensa. Siitä huolimatta, että La Silla sijaitsee erittäin kuivalla alueella, siellä kuitenkin sataa silloin tällöin lunta ja vettä. Tämä voidaan nähdä tässä varsin hyisessä kuvassa, jonka on ottanut ESO:n valokuvalähettiläs Malte Tewes. Vaikka lämpötila Atacaman autiomaassa laskee joskus varsin kylmäksi, on se La Sillan sijaintipaikalla harvoin jäätymispisteen alapuolella... Kuinka siellä sitten voi olla lunta? Alueen kuivalla ilmalla on osansa tässä ilmiössä. Kuivissa olosuhteissa lumihiutaleet muodostuvat ja niiden pudotessa tapahtuu jonkin verran haihduntaa, mikä jäähdyttää lumihiutaletta. Näin hiutale pysyy riittävän kylmänä selvitäkseen putoamisesta alueelle, jossa lämpötila on nollan yläpuolella. Lyhyesti sanottuna: Mitä vähemmän ilmakehässä ...

2. maaliskuuta 2015: Tässä kuvassa nähdään spiraaligalaksi NGC 6300:n kirkas ydin ja sitä kiertävät spiraalihaarat. NGC 6300 sijaitsee eteläisen taivaan Alttarin tähdistön (Ara) tähtirikkaalla alueella, joka sisältää runsaan valikoiman kiehtovia syvän taivaan kohteita. NGC 6300:lla on kauniit tuulimyllymäiset haarat, joita yhdistää galaksin keskeltä lävistävä suora sauva. Vaikka tämänkaltaisissa näkyvän valon kuvissa NGC 6300 saattaa näyttää tavalliselta spiraaligalaksilta, se on itse asiassa Seyfert II -tyypin galaksi. Näillä galakseilla on poikkeuksellisen kirkas, hyvin voimakkaasti säteilevä ydin, minkä vuoksi ne ovat usein erittäin kirkkaita spektrin sekä näkyvää valoa lyhyemmillä että pitemmillä aallonpituuksilla. Uskotaan, että NGC 6300:n ytimessä sijaitsee massiivinen, noin 300 000 Auringon massainen musta aukko. Musta aukko säteilee suurienergiaista röntgensäteilyä, kun se nielee puoleensa vetämäänsä ainetta. Tämä kuva NGC 6300:sta on otettu ESO:n 3.58-metrin NTT-teleskoopin (New Technology Telescope) himmeiden kohteiden spektrografilla ja kameralla EFOSC2 (ESO Faint Object Spectrograph and Camera). ESO:n La Sillan havaintoasemalla, Atacaman aavikon reunamilla Chilessä sijaitseva NTT otettiin käyttöön vuonna 1989. NTT-teleskoopin ...

23. helmikuuta 2015: Tämän tyrmäävän panoraaman vasemmalla puolella näkyy Licancaburin tulivuori, joka sijaitsee korkealla Chajnantorin ylätasangolla lähellä ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) sijaintipaikkaa. Vaaleat läiskät taivaalla näyttävät lumelta, vaikka ovat itse asiassa tähtiä. Noin 5920 metriä korkea Licancabur sijaitsee Chilen ja Bolivian välisellä rajalla. Maiden raja kulkee tulivuoren koillisrinteen halki, minkä takia alemmat kaksi kolmasosaa rinteestä kuuluvat Bolivialle. Valkoinen alue kuvan etuosassa koostuu pitkistä, ohuista, kovan lumen ja jään muodostamista piikeistä. Nämä jäiset puikot, joita kutsutaan nimellä penitentes (esp., uskonnollisissa kulkueissa käytetyn kartiohatun mukaan), ovat alueelle tyypillinen luonnonilmiö (potw1221). Kuvan vasemmassa laidassa näkyy vähemmän luonnollinen ilmiö; pienen chileläisen kaupungin, San Pedro de Atacama:n, katuvalojen hehku. Kuvan on ottanut lähellä ALMA:n sijaintipaikkaa Babak Tafreshi, eräs ESO:n valokuvalähettiläistä. Linkit Babakin ESO -kuva-arkisto Babakin kotisivu TWAN-galleria Babakin Facebook-sivu Lisätietoja ALMA:sta ESO:n sivulla

16. helmikuuta 2015: Tämä kuva vangitsee siirtymän yöstä päivään ESO:n La Sillan observatoriolla. Aamuauringon himmentämä Kuu riippuu matalalla kuvan vasemmalla puolella. ESO:n valokuvalähettilään Alexandre Santernen ottamassa kuvassa yläoikealla on ESO:n 3.6 metrin teleskooppi. Aamun varjojen keskellä silhuettina näkyvä teleskooppi, joka sijaitsee 2400 metrin korkeudessa merenpinnasta, otettiin käyttöön vuonna 1976. Tällä hetkellä sitä käytetään yhdessä HARPS-spektrografin kanssa, joka on maailman tuotteliain eksoplaneettojen metsästäjä. La Silla on ESO:n ensimmäinen observatorio. Se vihittiin käyttöön 1969 ja sijaitsee 600 km pohjoiseen Santiagosta, Chilen Atacaman autiomaan laidalla. La Silla oli aikansa suurin tähtitieteellinen observatorio, vieden Euroopan tähtitieteen tutkimuksen eturintamaan. Kuten tässä kuvassa nähdään, taivas La Sillan yllä tarjoaa kristallinkirkkaat olosuhteet tähtitieteellisille havainnoille yli 300 pilvettömänä yönä vuodessa. Kaukaisten tähtien pilkuttama taivas on ESO:n teleskooppien ikkuna maailmankaikkeuden äärettömyyteen.

9. helmikuuta 2015: Kun VLT:n (Very Large Telescope) valvomosta astuu yöllä ulos, on edessä leuat auki loksauttava näkymä. Tuhannet tähdet peittävät taivaan ja Linnunrata levittäytyy horisontista toiseen. Kuvassa näkyy Linnunradan tummia alueita, joissa paksut pöly- ja kaasupilvet peittävät takanaan olevien tähtien valon. Ympärillä näkyvien tähtien vaihtelevat värit johtuvat niiden eri i’istä ja lämpötiloista – nuoret, kuumat tähdet ovat hyvinkin sinivalkoisia väriltään, kun taas vanhempi ja viileämpi sukupolvi näyttää oranssimmalta tai punaiselta. Tähtitieteilijöille tällainen näkymä tarkoittaa sitä, että saatavilla on hyvää havaintoaineistoa, kun kuunvalo ei ole häiritsemässä. Jotta taivas olisi niin pimeä kuin mahdollista, valot on sammutettu sisätiloissa kaikissa huoneissa, joita ei juuri nyt käytetä, ja ikkunoissa on pimennysverhot. Tähtitieteilijät käyttävät ulkona kävellessään apunaan vain taskulamppua, vielä mieluiten punaisen suotimen kanssa, jotta heidän hämäränäkönsä ei häiriinny – tämä on tärkeää jos yläpuolella olevia ihmeitä haluaa katsella ilman teleskoopin apua. Kuvassa oleva toimisto on itse asiassa juuri VLT:n valvomon vieressä ja outo esine ikkunan ulkopuolella ...

2. helmikuuta 2015: Tässä ainutlaatuisessa ja vaikuttavassa kuvassa ESO:n La Sillan observatoriolta nähdään pilvetön taivas, jota värjäävät punainen ja vihreä ilmahehku ja koristavat taivaan kohteet. Taivaallisen kokoonpanon joukossa ovat Pieni ja Suuri Magellanin pilvi kuvan keskustan oikealla puolella, useiden tähtien syntyalueiden ruusunpunainen hehku, ja Linnunradan vasemmalla puolella meteorin himmeä vihreä viiru. Kuitenkin tätä hämmästyttävää taivaallista kantajoukkoa himmentää jokin vaikeasti tavoitettava, meitä paljon lähempänä oleva kohde. Pääkuvan alla olevat kuusi paneelia näyttävät suurennettuina sarjan äärimmäisen harvinaisesta ilmakehän ilmiöstä, keijusalamasta. Muutamaa tuntia ennen päivänkoittoa – josta Linnunradan alalaidasta nouseva eläinratavalon seiväs ilmoittaa - voimakas ukkosmyrsky ilmestyi kaukaiseen horisonttiin, ja loi Maan yläilmakehästä leikkikentän näille häilyville ilmiöille. Shakespearen juonittelevien haltijoiden, Kesäyön unelman X Puckin ja Myrskyn X Arielin mukaan nimetyt keijusalamat aiheuttavat korkealla myrskypilvien yläpuolella noin 80 km korkeudessa olevat ionosfäärin epäsäännöllisyydet. Keijusalamat havaitaan yleensä punaoransseina välähdyksinä ja ne ovat seurausta positiivisesta pilvestä maahan lyövistä salamoista. Nämä ovat harvinaisempia kuin niiden negatiiviset vastineet, koska salamanisku alkaa ...

26. tammikuuta 2015: Tässä uudessa ESO:n kuvassa yön laskeutuminen nostaa esiripun La Sillan pilvettömällä taivaalla tapahtuvan näytöksen edestä. Toimintaa huokuvassa näkymässä pääosan esittäjät ovat komeetta Lovejoy, joka hohtaa vihreänä keskellä kuvaa, Seulaset siitä yläoikealla, ja Lovejoyn oikealla puolella Kalifornia-sumu, jonka punainen kaari tuo kuvaan kontrastia. Meteori lisää näkymään oman valoviirunsa ja näyttää sukeltavan horisonttia myötäilevään utumaiseen vihreän valon lammikkoon. Taivaallisen näytöksen yleisönä ovat La Sillan teleskoopit. Ohut alapilviverho liimautuu observatorion alapuolella olevaan tasankoon, jota pitkin kulkee Panamericana-moottoritien piirtämä viiru. Aurinkotuuli saa aikaan Lovejoy-komeetan pitkän pyrstön ja puhaltaa sitä poispäin komeetasta. Se saa vihreän värinsä Auringon ultraviolettisäteilyn virittämistä hiiliyhdisteistä. Aurinkokunnan sisäosien läpi kulkeva komeetta syttyy tällaiseen loistoon ensimmäistä kertaa yli 11000 vuoteen. Kierrettyään Auringon ja aloitettuaan pitkän matkansa takaisin Aurinkokunnan kylmälle ulkolaidalle, komeetta Lovejoy ei tule koristamaan taivastamme 8000 vuoteen hyvin elliptisen kiertoratansa – jota asiaan puuttuvat planeetat hieman muokkaavat – vuoksi. Kuvan on ottanut ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek käydessään La Sillalla tammikuussa 2015. ...