Lehdistötiedote

Tähtijoukon Messier 47 kuumat siniset tähdet

17. joulukuuta 2014

Tämä näyttävä kuva tähtijoukosta Messier 47 otettiin ESO:n, Chilessä sijaitsevan La Sillan observatorion MPG/ESO 2.2-metrin teleskooppiin kiinnitetyllä WFI-havaintolaitteella (Wide Field Imager). Tätä nuorta avointa tähtijoukkoa hallitsee kirkkaiden sinisten tähtien paljous, mutta se käsittää myös joitakin varsin erilaisia punaisia jättiläistähtiä.

Messier 47 sijaitsee noin 1600 valovuoden etäisyydellä Maasta Peräkeulan tähdistössä (Puppis). Italialainen tähtitieteilijä Giovanni Battista Hodierna löysi sen ensimmäisenä jonkin aikaa ennen vuotta 1664. Myöhemmin sen löysi itsenäisesti itse Charles Messier, jolla ei ilmeisesti ollut tietoa Hodiernan aikaisemmasta havainnosta.

Vaikka Messier 47 on kirkas ja helppo nähdä, se on yksi harvimmista avoimista tähtijoukoista. Vain noin 50 tähteä on näkyvissä halkaisijaltaan noin 12 valovuotta kattavalla alueella. Muissa vastaavissa kohteissa saattaa olla tuhansia tähtiä.

Messier 47 ei ole aina ollut helppo tunnistaa. Itse asiassa sen ajateltiin olevan kateissa vuosien ajan, sillä Messier oli kirjannut ylös sen sijainnin virheellisesti. Tähtijoukko löydettiin myöhemmin uudelleen ja se sai uuden luettelonimen, NGC 2422. Vasta vuonna 1959 kanadalainen tähtitieteilijä T. F. Morris varmisti Messierin virheen luonteen ja osoitti, että Messier 47 ja NGC 2422 ovat todellakin sama kohde,

Näiden tähtien kirkkaat sinivalkoiset värit ovat osoitus niiden lämpötilasta, sillä kuumemmat tähdet näyttävät sinisemmiltä ja viileämmät tähdet punaisemmilta. Tämä värin, kirkkauden ja lämpötilan suhde voidaan havainnollistaa käyttämällä Planckin käyrää. Paljon yksityiskohtaisempi tähtien värien tutkimus spektroskopiaa käyttäen paljastaa kuitenkin tähtitieteilijöille myös paljon enemmän, muunmuassa sen kuinka nopeasti tähdet pyörivät akselinsa ympäri ja mikä on niiden kemiallinen koostumus. Kuvassa on myös joitakin kirkkaita punaisia tähtiä. Nämä ovat punaisia jättiläistähtiä, jotka ovat pitemmällä lyhyissä elämissään kuin vähemmän massiiviset ja pitempään elävät siniset tähdet [1].

Sattumalta Messier 47 näkyy taivaalla lähellä toista, erilaista tähtijoukkoa Messier 46. Messier 47 on jokseenkin lähellä, noin 1500 valovuoden etäisyydellä, mutta Messier 46 sijaitsee noin 5500 valovuoden etäisyydellä ja siinä on paljon enemmän tähtiä — vähintään 500. Siitä huolimatta, että siinä on paljon enemmän tähtiä, se näyttää huomattavasti himmeämmältä suuremmasta etäisyydestä johtuen.

Tähtijoukkoa Messier 46 voisi pitää joukon Messier 47 vanhempana sisarena ensinmainitun ollessa noin 300 miljoonan vuoden ikäinen verrattuna jälkimmäisen 78 miljoonaan vuoteen. Sen seurauksena monet Messier 46:n massiivisemmat ja kirkkaammat tähdet ovat jo päätyneet lyhyiden elämiensä loppuun eivätkä enää ole näkyvissä ja siten useimmat tämän vanhemman tähtijoukon tähdistä näyttävät punaisemmilta ja viileämmiltä.

Tämä Messier 47 -kuva tuotettiin osana ESO:n Cosmic Gems -ohjelmaa [2].

Lisähuomiot

[1] Tähden elinaika riippuu pääasiassa sen massasta. Monta kertaa Aurinkoa suuremmat massiviset tähdet elävät lyhyen, vain miljoonissa vuosissa mitattavan elämän. Toisaalta paljon pienemmät tähdet voivat jatkaa loistoaan monia miljardeja vuosia. Tähtijoukossa kaikki tähdet ovat jokseenkin saman ikäisiä ja niillä on samanlainen alkuperäinen kemiallinen koostumus. Siten kirkkaat ja massiiviset tähdet kehittyvät nopeimmin, tulevat aikaisemmin punaisiksi jättiläisiksi ja niiden elämä päättyy ensimmäisenä. Vähemmän massiiviset ja viileämmät tähdet jäävät elämään pitkään niiden jälkeen.

[2] ESO:n Cosmic Gems (kosmiset jalokivet) -ohjelma on koulutuksen ja viestinnän tarkoituksiin perustettu viestintähanke, joka tuottaa kuvia kiinnostavista, arvoituksellisista tai viehättävistä kohteista käyttäen ESO:n teleskooppeja. Ohjelma käyttää teleskooppiaikaa, jota ei voida käyttää tieteellisiin havaintoihin. Kaikkea kerättyä havaintoaineistoa voidaan käyttää myös tieteellisiin tarkoituksiin ja se on tähtitieteilijöiden saatavilla ESO:n tiedearkiston kautta.

Lisätietoa

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 15 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, vallankumouksellisen ALMA-teleskoopin eurooppalainen yhteistyökumppani. Parhaillaan ESO suunnittelee 39-metrin kokoista optisen/lähi-infrapuna-alueen European Extremely Large -teleskooppia (E-ELT) josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Valokuvia MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopista
• Muita MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopilla otettuja kuvia
• Valokuvia La Sillasta

Yhteystiedot

Richard Hook
ESO Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media