Viikon kuva

15. kesäkuuta 2020: ESO:n La Sillan observatoriolla suurin osa öistä on pilvettömiä vuoden aikana. Miljardien tähtien muodostama Linnunrata on täällä hyvin yleinen näky. Tässä kuvassa näkyvässä kupolissa on yksi kolmesta 60 senttimetrin kaukoputkesta, jotka ovat osa ExTrA projektia, joka aloitti toimintansa vuoden 2017 lopulla. Tämä pieni kaukoputkiryhmä on ensisijaisesti suunniteltu havaitsemaan kaukaisia eksoplaneettoja, jotka kulkevat radallaan kirkkaiden ja läheisten punaisten kääpiötähtien editse. Hankkeen tavoitteena on löytää mahdollisimman monta ylikulkuplaneettaa mukaan lukien Maan kokoiset planeetat elämänvyöhykkeellä ja määrittää niiden rakenne ja koostumus. Maailman suurimmat teleskoopit tulevat myöhemmin tutkimaan näiden kaasukehien koostumuksia.

8. kesäkuuta 2020: Vuonna 2016 neljän maailmanluokan tähtivalokuvaajan ja videokuvaajan tiimi matkusti ESO:n Paranalin observatoriolle Chileen. Heidän tavoitteensa oli kerätä hämmästyttäviä näkymiä maailmankaikkeudesta ultrateräväpiirtona (UHD) ja fulldome-muodoissa. Nämä ovat täydellisiä käytettäväksi planetaariossa! Muutaman viikon aikana valokuvaajat keräsivät UHD-kuvia, fulldome-aikasarjoja, 360-asteen panoraamakuvia ja vielä paljon enemmän keräten suuren joukon henkeäsalpaavia otoksia ympäristöstään. Tämä yöaikaan otettu ESO:n viikon kuva on yksi näistä ja siinä näkyy ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken sijoituspaikka Paranal. Kuvassa oikealla näkyvä tähtien katselija, joka osoittaa yläpuolella kaartuvaa Linnunradan kaarta, on ESO:n valokuvalähettiläs Babak Tafreshi ja hän on yksi edellä mainituista retkikunnan jäsenistä. VLT:n teleskoopit ovat kuvassa hajallaan rungon vasemmalla puolella (neljä laatikkomaista yksikköteleskooppia ja kolme neljästä pyöreämmästä apukaukoputkesta). ESO:n vuoden 2016 UHD Expeditionin tuottamaa materiaalia käytetään toukokuussa 2018 avattussa ESO Supernova planetaario & vierailijakeskuksessa. ESO Supernova on ESO:n ja Heidelbergin teoreettisen tutkimuksen instituutin välinen yhteistyöhanke. Saksalainen Klaus Tschira Stiftung säätiö lahjoitti rakennuksen. Linkit Tämän kuvan vaihtoehtoinen projektio Tämän kuvan laajennettu ...

1. kesäkuuta 2020: Yksi modernin tähtitieteen innostavimmista tuloksista on tieto siitä, että maailmankaikkeus on täynnä aurinkokuntamme ulkopuolisia maailmoja, joita kutsutaan eksoplaneetoiksi. Viimeisin tutkimus viittaa siihen, että suurimmalla osalla maailmankaikkeuden tähdistä on planeettoja ja yksi tällainen planeettajärjestelmä on nähtävissä tässä hienossa viikon kuvassa. Antennit, joita on yhteenä 66 kappaletta muodostavat Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n radioteleskooppiverkoston, joka sijaitsee Chajnantorin tasangolla Chilessä. Aivan keskiantennin yläpuolella on kaksi kirkasta tähteä ja kirkkain näistä kahdesta tähdestä on kolmoistähtijärjestelmä, joka tunnetaan nimellä Alpha Centauri. ESO:n ja muiden yksiköiden teleskooppien avulla äskettäin havaittiin eksoplaneetan nimeltään Proxima b:n kiertävän asumiskelpoisen vyöhykkeen sisällä yhtä näistä kolmesta tähdestä (Proxima Centauri). Koska Alpha Centauri on Maata lähin tähtijärjestelmä, niin Proxima b on lähin koskaan löydetty eksoplaneetta. Upealla taivaalla näkyy toinenkin maailma, mutta tällä kertaa hieman meitä lähempänä. Kuvan yläosassa kaksi kirkasta, punertavaa kohdetta ovat aivan Linnunradan vyön vieressä. Vasemmalla on Antares, joka on punainen jättiläistähti Skorpionin (Scorpius) tähdistössä ja oikealla on näyttävä ...

25. toukokuuta 2020: Kuvassa yksi ESO:n valokuvalähettiläistä Babak A. Tafreshi poseeraa ihastuttavan eteläisen tähtitaivaan alla. Babak seisoo laajan Miñiquesin tulivuorikompleksin reunalla, joka sijaitsee Chilessä Antofagastan alueella Atacaman autiomaassa. Tämä alue on myös ESO:n Paranalin observatorion kotipaikka, missä Very Large Telescope eli VLT-kaukoputki katsoo ylös taivaalle havaiten eksoottisia kohteita, kuten gammapurkauksia, eksoplaneettoja ja supermassiivisia mustia aukkoja. Jokainen VLT-yksikön kaukoputki pystyy havaitsemaan noin neljä miljardia kertaa himmeämpiä kohteita, kuin mitä paljain silmin pystymme havaitsemaan. Sen ansiota VLT pystyy näkemään Universumin paljon monimuotoisempana, kuin miten me näemme sen paljain silmin. Atacaman yötaivas on kuitenkin yksi maailman kirkkaimmista ja pimeimmistä, eikä siis ole lainkaan ihmeellistä, että Babak seisoo juuri täällä. Babakin pään yläpuolella näkyvä hämmästyttävä sininen pyörre on Suuri Magellanin pilvi (LMC), joka on Linnunrataa kiertävä kääpiögalaksi. Se on osa paikallista ryhmää ja meitä kolmanneksi lähin galaksi noin 163000 valovuoden etäisyydellä. LMC on yleensä luokiteltu epäsäännölliseksi galaksiksi, mutta nyt tähtitieteilijät uskovat sen olleen aikaisemmin sauvaspiraaligalaksi ennen kuin ...

18. toukokuuta 2020: Tässä kuvassa näkyy Arp 271 nimellä tunnettu vuorovaikuttavien galaksien pari. Erikseen nämä galaksit tunnetaan nimillä NGC 5426 ja NGC 5427, joista molemmat ovat spiraaligalakseja ja lähes saman kokoisia. Jotkin tähtitieteilijät uskovat, että nämä galaksit ovat parhaillaan yhdistymässä yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämä vuorovaikutus saa aikaan kasvavissa määrin uusia tähtiä seuraavien miljoonien vuosien aikana, joista osa näkyy 'kaasusiltana' galakseja yhdistävässä osassa. Tällainen törmäys ja vuorovaikutus voi tulla myös oman galaksimme eli Linnunradan kohdalle, joka hyvin todennäköisesti tulee törmäämään naapurigalaksi Andromedan kanssa noin viiden miljardin vuoden kuluttua. Galaksit sijaitsevat noin 120 miljoonan valovuoden etäisyydellä meistä. Saksalais-englantilainen tähtitieteiljä William Herschel löysi nämä vuonna 1785. Herschel oli tuottelias tutkija, joka myös löysi sekä infrapunasäteilyn, että Uranus-planeetan. Linkit: Saman galaksiparin aikaisempi julkaisu: http://www.eso.org/public/images/potw1035a/

11. toukokuuta 2020: Toiset omakuvat ovat parempia kuin toiset. Tämä ESO:n valokuvalähettilläs Petr Horálekin kuva on ehdottomasti yksi kaikkein vaikuttavimmista! Tässä valokuvassa valokuvaaja paistattelee Linnunradasta hohtavassa valossa, mikä saa hänet näyttämään pieneltä yllä näkyvän hämmästyttävän näkymän ansiosta. Horálek seisoo yhdellä maapallon korkeimmista ja kuivimmista paikoista, joka on Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA-teleskooppiverkoston antennien sijoituspaikka. ALMA sijaitsee 5000 metrin korkeudella Chajnantorin tasangolla Chilen Atacaman autiomaassa. Verkosto näkee maailmankaikkeuden infrapuna- ja radioaaltojen välisellä alueella, jonka ansiosta se pystyy havaitsemaan äärimmäisen kylmiä ja kaukaisia kohteita, sekä tutkimaan tähtien, planeettakuntien, galaksien ja jopa elämän rakennusaineita. ALMA pystyy havaitsemaan myös havaittavan Universumin rajalle, mikä mahdollistaa kosmoksen tutkimisen ja sen alkuhetkien selvittämisen. Chilen pimeä, kirkas ja kuiva taivas tekevät siitä yhden maailman parhaista paikoista Universumin tarkkailuun. Ammattitähtitieteilijöiden havaitessa siellä olevien edistyksekkäiden havaintolaitteiden avulla yötaivasta myös paljain silmin näkyvä taivas on aivan yhtä henkeä salpaava näky. Linkit Kuvan kalansilmäversio Kuvan laajempi 360 x 180 asteen versio

4. toukokuuta 2020: Päivänkoitto ESO:n La Sillan observatoriolla tuo esille koko Universumin loiston hämmästyttävällä tarkkuudella oman pienen planeettamme taustalla. Linnunrata levittäytyy taivaalle miljardien tähtien valaisemana ja pölyjuovien peittämänä. Tähtienvälisen pölyn pilvet ovat paksuimmillaan Jousimiehen tähdistön suunnassa, mikä myös osoittaa Linnunradan keskustan suunnan. Se on keskus, jonka ympäri näyttävät spiraalihaarat kiertävät. Galaksin keskustassa sijaitsee myös supermassiivinen musta-aukko, josta vapautuu suunnaton määrä energiaa sen syödessä ympäriltään materiaa (Sagittarius A*). ESO:n teleskoopit ovat auttaneet tämän hirviömäisen mustan aukon ominaisuuksien selvittämisessä. Lähes kolme vuosikymmentä kestäneessä ESO:n huipputeleskooppien avulla tehdyssä tutkimuksessa on käytetty yhtä Very Large Telescope eli VLT:n 8.2 metrin Yepun yksikköteleskooppia, joka sijaitsee ESO:n Paranalin observatoriolla, sekä 3.5 metrin New Technology teleskooppia (NTT) La Sillassa. Näiden avulla on selvitetty Linnunradan keskustaa kiertävien tähtien liikkeitä. Näiden havaintojen avulla saatiin paljon uutta tietoa alueesta, kuten sen etäisyys Maasta ja sen, että siellä olevan kohteen massa on noin neljä miljoonaa kertaa Auringon massan suuruinen. Tämä ei ole ainoa La ...

27. huhtikuuta 2020: Tämän viikon kuva esittää hämmästyttävän kaunista Linnunrataa levittäytyneenä Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken yläpuolella ESO:n Paranalin observatoriolla. Kuvassa näkyy hämmästyttävän paljon yötaivaan erilaisia yksityiskohtia, mikä on mahdollista täällä Chilen Atacaman autiomaassa. Paranalissa tähtien täyttämä Linnunrata on niin kirkas, että pimeänä yönä sen valo saa aikaan varjoja ihmisistä ja muista kohteista. Kuvassa näkyy lukemattomia tähtiä, pölyjuovia ja hohtavia kaasupilviä. Nämä pilvet ovat tähtien syntypaikkoja ja vastasyntyneistä tähdistä peräisin oleva voimakas säteily ionisoi kaasupilvien vetyä ja saa ne loistamaan ruusunpunaisina. Linnunradan alapuolella näkyy Suuri Magellanin pilvi, joka on Linnunrataa kiertävä kääpiögalaksi. Maailman edistyksekkäin optinen observatorio VLT havaitsee yötaivasta joka yö. Teleskooppi itse asiassa koostuu neljästä yksikköteleskoopista (Unit Telescopes), joista jokainen näkyy kuvassa, sekä kahdeksasta pienemmästä apukaukoputkesta (näistä yksi näkyy kaukana etualan kaukoputken vasemmalla puolella). Jokaisessa yksikköteleskoopissa on halkaisijaltaan 8.2 metrin kokoinen peili, jonka avulla voidaan nähdä neljä miljardia kertaa himmeämpiä kohteita kuin paljain silmin. Voit vain kuvitella mitä VLT katselee tänä tähtikirkkaana ...

20. huhtikuuta 2020: Tässä viikon kuvassa näkyy kaksi kolmesta uudesta ExTrA-teleskoopista, jotka sijaitsevat ESO:n La Sillan observatoriolla Chilessä. Yli 2000 metrin korkeudella merenpinnasta nämä teleskoopit etsivät taivaalta Maan kokoisia maailmoja Aurinkoa pienempien M-luokan tähtien ympäriltä. Teleskooppien yläpuolella olevalla yötaivaalla näkyy tähdenlento Chilen Atacaman autiomaan horisonttia vasten. Tähdenlennot eivät oikeastaan ole tähtiä, vaan pölyä tai pieniä kiven palasia, jotka tulevat Maan kiertoradalle ja lopulta palavat poroksi korkealla ilmakehässä. Ennen törmäämistään Maan ilmakehään näitä pikkuisia taivaankappaleita kutsutaan meteoroideiksi. Nämä näyttävät meteoroidien aiheuttamat valoviirut eivät ainoastaan ole kauniita ja jännittäviä, vaan myös informatiivisia. Tutkijat tarkkailevat meteoroidien rataa ja kirkkautta, jolloin niiden koostumusta ja alkuperää aurinkokunnassa voidaan tutkia. Jos meteoroidi kulkeutuu Maan ilmakehän läpi maahan saakka, niin sitä kutsutaan meteoriitiksi. Tutkijat voivat tutkia meteoriitteja ja selvittää niden avulla aurinkokunnan menneisyyttä.

13. huhtikuuta 2020: Länsi-Saksassa koettiin 18-20 heinäkuuta 2017 voimakas myrsky. Ukkonen ja salamointi sytyttivät useita tulipaloja ja saivat veden korkeuden nousemaan 1,5 metriä, mikä johti alueella katujen ja kellarien tulvimiseen. Aiheuttamastaan haitasta huolimatta myrsky toi mukanaan vaikuttavan kauniita näkymiä. ESO:n valokuvalähettilläs Petr Horálek otti tämän kauniin valokuvan myrskystä ESO:n päämajan kotipaikassa Garching bei Münchenissä Münchenin ja Berliinin yhdistävällä tiellä. Erikoisena yksityskohtana myrskyä ympäröivä taivas on värjäytynyt purppuraksi. Taivaalla näkyvät eksoottiset värit, kuten punainen, vihreä, oranssi ja purppura aiheutuvat yleensä ilmakehän varatuista hiukkasista, joita eri säätilat ja pilvien muodostuminen voi aiheuttaa. Taivaan väri riippuu myös salaman lämpötilasta, etäisyydestä, sekä siitä, miten valon kulku vääristyy ennen kuin se osuu silmäämme. Väriin voi myös vaikuttaa päivän ajankohta, koska kulma, jossa auringonvalo tulee pilviin ja heijastuu niistä, aiheuttaa myös eri värejä ilmakehään. Koska ukkoset esiintyvät useimmiten myöhään iltapäivällä, kuten tälläkin kertaa, näemme usein voimakkaita värejä pyörteisten pilvien keskellä. Yleisin väri on purppura, mikä vihjaa siihen suuntaan, että ...

6. huhtikuuta 2020: Kiiltelevän metallin ympäröimänä ESO:n Very Large Telescope yksikköteleskooppien kaksi insinööriä suorittavat teleskoopin monimutkaisen ja hienostuneen optisen systeemin huoltotöitä. Aivan kuten ihmistenkin silmät myös ESO:n Paranalin observatorion 'silmät' täytyy säännöllisesti tarkistaa ja ylläpitää niiden toimintakykyä, jotta pystytään ottamaan tähtitieteen parhaita kuvia. Yksikköteleskooppien valtavat 8.2-metrin peilit ovat suojaavien rakenteiden ympäröimiä, mikä takaa sen, että herkät optoelektroniikan laitteistot ovat suojassa ympärillä olevalta karulta ja pölyiseltä autiomaalta. Siitä huolimatta peilit täytyy aika ajoin puhdistaa! Tämä on erittäin tärkeää, koska pienikin vääristymä voi häiritä teleskoopilla otetettuja kuvia.Atacaman autiomaan hienot pölyhiukkaset eivät ainoastaan vähennä kuvien laatua, sillä niillä on peilin pintaan myös hiova vaikutus. Tämän vuoksi pelkkä peilin puhdistus ei aina riitä, vaan se täytyy säännöllisesti myös pinnoittaa uudelleen. Tämä ESOcastin jakso esittelee, miten tämä prosessi tapahtuu! Tämän valokuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Gerhard Hüdepohl, joka työskenteli aikaisemmin Cerro Paranalilla sähköinsinöörinä.

30. maaliskuuta 2020: Tämän viikon kuvassa Linnunrata levittäytyy Chilen Atacaman autiomaan tähtitaivaan yllä. Tähtienvälisen pölyn tummat juovat sekoittuat kuuman kaasun hehkusta ja miljardeista tähdistä tulevaan valoon. Nämä muodostavat vaikutelman rakettien laukaisusta peräisin olevasta paksusta savuvanasta. Toisin kuin yläpuolella näkyvässä myrskyisässä osassa kuvaa alempana ESO:n Paranalin observatorion torni seisoo tyynesti iltataivaan alapuolella. Paranal on Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken sijoituspaikka. VLT on uraauurtava teleskooppi, joka koostuu neljästä yksikköteleskoopista ja neljästä liikuteltavasta aputeleskoopista. Teleskooppeja voidaan käyttää eri kombinaatioissa interferometri-asetelmassa, jossa teleskooppien keräämä valo yhdistetään ja tähtitieteilijät pystyvät tutkimaan Universumia aivan erityisellä tarkkuudella. VLT on tehnyt useita tieteellisiä läpimurtoja sisältäen Linnunradan keskustaa uskomattomalla nopeudella kiertävien yksittäisten tähtien havaitsemisen. Tämä vihjaa voimakkaan gravitaatiokentän olemassaoloon, mikä osaltaan todistaa, että keskustassa lymyilee supermassiivinen musta-aukko nimeltään Sagittarius A*.

23. maaliskuuta 2020: Koko Universumi on jatkuvassa liikkeessä yksittäisistä atomeista aina massiivisiin galaksijoukkoihin. Tämä ajatus näkyy hienosti tässä kuvassa, mikä on otettu Chajnantorin tasangolla noin 5000 metrin korkeudella Chilen Atacaman autiomaassa. Tämä äärimmäisen kuiva ja kaukainen ympäristö on Atacama Large Millimeter/submillimeter Arrayn (ALMA) eli maailman suurimman radioteleskooppien verkoston kotipaikka. Kuvassa näkyvä sumuinen kohde on erityinen kuljetin, mikä on kuvattu itse teossa eli kantamssa yhtä ALMA:n 66:sta suuren tarkkuuden omaavasta antennista toiseen paikaan tasangolla. Siirtämällä antennit laajempaan konfiguraatioon, tähtitieteilijät pystyvät saamaan erotuskyvyltään tarkempia kuvia, jolloin kuvassa erottuu enemmän yksityiskohtia. Suppeammat konfiguraatiot antavat laajemmalle taivaalle levittäytyville kohteille paremman herkkyyden. Myös yläpuolella tapahtuu liikettä. Haipuvat pilvien harsot levittäytyvät tähtikirkkaan Chilen taivaan ylle yhdessä Maan vakituisen kumppanin eli Kuun kanssa. Sen rauhallinen lyhtymäinen olemus on hämäävää, sillä Kuu kiirehtii Maan ympäri hurjaa vauhtia. Kauempana olevat tähtien valopisteet ja utuiset galaksien muodot vaikuttavat ikuisilta, mutta myös ne ovat luonnollisesti jaktuvassa liikkeessä ja vuorovaikutuksessa keskenään. Chajnantorin lukuisat kirkkaat yöt ...

16. maaliskuuta 2020: Tämän viikon kuvassa näkyy yötaivas Extremely Large Telescope eli ELT-teleskoopin rakennuspaikan yllä. Kuvassa näkyvät kaunis tähtien joukko ja Linnunradan utuinen vyö. Jotta Linnunrata näkyisi näin selvästi on matkattava alueelle, missä valosaasteen määrä on mahdollisimman pieni. Sellainen on Cerro Armazonesin vuori Chilessä, kun Kuu ei näy tai siitä tuleva valo on hyvin vähäistä. ELT:stä tulee “maailman suurin silmä taivaalle”, kun se aloittaa toimintansa vuoden 2025 loppupuolella. 39-metrin halkaisijan omaavalla pääpeilillään ELT tutkii tähtitaivasta optisella ja lähi-infrapunan alueella etsien uusia eksoplaneettoja. Erityisen kiinnostavia ovat Maan kaltaiset planeetat muiden tähtien ympärillä. ELT pystyy myös tekemään eräänlaista “tähtiarkeologiaa”, missä se etsii vastauksia perustavanlaatuisiin kysymyksiin, kuten miten planeetat, varhaiset tähdet, varhaiset galaksit ja mustat aukot syntyvät ja kehittyvät. Ehkä kaikkein jännittävin ELT:n tavoite on maailmankaikkeuden laajenemisen suora havaitseminen. Astrofyysikot ovat jo vuosikymmeniä tienneet, että maailmankaikkeus laajenee, mikä tarkoittaa sitä, että galaksien välinen etäisyys kasvaa. Tiedämme nyt, että tämä laajeneminen on kiihtyvää ja tämän laajenemisen suora ...

9. maaliskuuta 2020: Tässä kauniissa kuvassa näkyy Linnunradan tiheä keskusalue kaareutuneena yhden ESO:n Very Large Telescope eli VLT:n apukaukoputken yläpuolelle. Tämän kaltaiset pimeät ja tähtirikkaat taivasnäkymät ovat tyypillisiä VLT:n sijaintipaikassa Chilen Atacaman autiomaassa. Siellä tähtitieteilijät, vierailijat ja henkilökunta voivat nauttia näistä ihastuttavista näkymistä. VLT koostuu neljästä tekeskoopista (Unit Telescopes) ja neljästä pienemmästä siirrettävästä aputeleskoopista, joista yksi näkyy kuvassa. Nämä kahdeksan teleskooppia havaitsevat maailmankaikkeutta sekä yksin, että yhdessä useissa eri konfiguraatioissa mahdollistaen kosmisten kohteiden ja ilmiöiden havaitsemisen tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin. Tämä teleskooppinen verkosto on aloittanut löytöjen uuden aikakauden, mihin mahtuu useita ensimmäisiä havaintoja maailmassa. Näihin kuuluvat ensimmäisen toista tähteä kuin Aurinko kiertävän planeetan eli eksoplaneetan suora havaitseminen ja Linnunradan keskustassa olevan supermassiivisen mustan aukon (Sagittarius A*) ympärillä liikkuvien tähtien havaitseminen.

2. maaliskuuta 2020: Linnunradan heikko hehku paistaa vesiputouksen lailla 'VLT Survey Telescope' eli VST-kaukoputken yllä ESO:n Paranalin observatoriolla. 2635 metrin korkeudella merenpinnasta VST:llä on poikkeuksellinen mahdollisuus taivaan tarkkailulle Chilen Atacaman autiomaan kirkkaina öinä. VST on maailman suurin taivaan kartoitukseen käytetty kaukoputki näkyvällä valon alueella ja se on ollut mukana valtavassa määrässä eri tutkimuksia kaukaisten aurinkokunnan kohteiden etsimisestä eksoplaneettojen ylikulkujen havaitsemiseen ja galaksimme rakenteen ja kehittymisen tutkimiseen. VST:n yläpuolella näkyy muutama selvästi erottuva tähti aivan linnunradan tason ulkopuolella. Kirkas punertava tähti on Betelgeuse, joka on punainen ylijättiläinen 640 valovuoden etäisyydellä ja sen uskotaan pian räjähtävän supernovaräjähdyksessä. Betelgeuse ja Bellatrix, joka on siitä vasemmalla näkyvä valkoinen tähti, muodostavat metsästäjä Orionin olkapäät. Orion on yksi helpoiten tunnistettavista tähdistöistä taivaalla. Kolme suoran viivan muodostamaa tähteä Orionin olkapäiden yläpuolella muodostavat sen vyön ja lähellä oleva purppuran väriin vivahtava valo tulee Orionin sumusta. Vaikka se näkyy paljain silmin utuisena valoläiskänä, niin kiikarit tai kaukoputki paljastavat sumun spektaakkelimaisen luonteen, mikä ...

24. helmikuuta 2020: Pierre Vernazzan johtama tutkimusryhmä (Laboratoire d’Astrophysique de Marseille, Ranska) on havainnut ensimmäistä kertaa äärimmäisellä tarkkuudella Pallas asteroidia ESO:n havaintolaitteilla. Tämä tarkka havainto asteroidista oli mahdollista Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken adaptiivista optiikkaa (AO) hyödyntävän SPHERE-instrumentin ansiosta. Saksalainen tähtitieteilijä Heinrich Wilhelm Matthäus Olbers löysi Pallaksen 28. maaliskuuta 1802. Kreikkalaisen Pallas Athene jumalattaren mukaan nimetty asteroidi, kuten monet muutkin 1800-luvulla löydetyt asteroidit nimettiin aluksi planeetoiksi. Kun aikaa kului ja teknologia kehitty Pallas luokiteltiin uudelleen asteroidiksi. Se on nykyisin tunnettu aurinkokunnan kohde, sillä se on kolmanneksi isoin asteroidi keskimääräiseltä halkaisijaltaan 512 kilometriä. Vaikka Pallas on Cereksen ja Vestan jälkeen suurin aurinkokunnan asteroidi, se on ainoa suurista aseroideista, jonka lähellä luotain ei ole käynyt. Se johtuu sen epätavallisen suuresta ratatason inklinaatiosta Maan ratatasoon nähden. Tämä aiheuttaa sen, että sen lähelle on erityisen haastavaa mennä. Näissä uusissa kuvissa näkyy Pallaksen pinnan hyvin kiinnostavat topografiset muodot, mitkä viittaavat sen väkivaltaiseen menneisyyteen. Pallaksen pinnan molemmilla puoliskoilla näkyy ...

10. helmikuuta 2020: Tähtiä ympäröi koronaksi kutsuttu vyöhyke, joka on diffuusin plasman aura ja se näyttää ympäröivän nämä taivaan tähdet. Auringon korona näkyy parhaiten auringonpimennyksen aikana, kun Kuu kulkee Auringon editse peittäen tähtemme kasvot. Auringon korona näkyy pimennyksen aikana kirkkaana kehänä Auringon ympärillä. Vuoden 1999 pimennyksen aikana otettu kuva Auringon koronasta löytyy täältä. On kuitenkin olemassa myös optinen ilmiö, jota kutsutaan koronaksi. Tämä aiheutuu kirkkaasta kohteesta, kuten Auringosta tulevan valon diffraktiosta Maan ilmakehässä olevien vesipisaroiden tai jääkiteiden vuoksi. Myös muut tähdet, Kuu ja kirkkaat planeetat aiheuttavat saman ilmiön. Tämä näkyy tässä esitellyssä harvinaisessa kuvassa, missä Jupiter-planeetan aiheuttama korona näyttäytyy Atacaman autiomaassa Chilessä. Taivaalla näkyvät kauniit punaisen ja vihreän värin sävyt johtuvat ilmakehän ilmahehkusta, mikä on toinen valoon liittyvä optinen ilmiö. Ilmahehkusta on hyvä selitys tässä ESOcastissa. Petr Horálek otti tämän kuvan noin 100 kilometriä etelään Chajnantorin tasangosta, missä Atacama Large Millimetre/submillimetre Array eli ALMA radioteleskooppien verkosto sijaitsee.

3. helmikuuta 2020: Tässä hämmästyttävän kauniissa kuvassa näkyy etualalla ESO:n La Sillan observatorio, Venus- ja Jupiter-planeetat alhaalla taivaalla ja Linnunrata levittäytyvän niiden takana. Valokuvaaja Zdenek Bardonilta kesti kolme yötä tämän kauniin kuvan ottamiseen. Tähtivalokuvaajat ovat sään armoilla ja tämän kuvan ottaminen ei ollut siitä poikkeus. Hänen täytyi odottaa kolme päivää Venuksen, Jupiterin ja Linnunradan kuvaamiseksi niiden täydessä loistossaan. Hänen täytyi odottaa, jotta kosteus olisi alhainen ja taivas olisi kristallin kirkas ilman yhtäkään pilveä. La Silla on tähtitieteelle aivan ainutlaatuinen paikka, koska siellä on suhteellisen vähän valosaastetta, mikä mahdollistaa tähtien näkymisen äärimmäisen kirkkaina, vaikka ihmisten aiheuttamaa valoa onkin nähtävissä tämän kuvan horsisontissa. Paikassa on myös harvinaisen alhainen kosteus, koska se sijaitsee 2400 metrin korkeudella merenpinnasta. Suuri kosteus on ongelma, sekä ammattitähtitieteiljöille, että tähtivalokuvaajille. Suuressa kosteudessa peilit ja linssit keräävät kosteutta ja osa sähkömagneettisen säteilyn spektristä absorboituu suuren kosteuden omaavaan ilmakehään. Useimpinä öinä tällä havaintopaikalla ilmakehän aiheuttamat häiriöt, kuten pilvet ja sade eivät ole ongelma, ...

27. tammikuuta 2020: Tässä ESO:n valokuvalähettilään Babak Tafreshin ottamassa kuvassa näkyy värikkäitä valoviiruja pitkin horisonttia Paranalin observatoriolla Pohjois-Chilessä. Tämä valonäytelmä valaisee neljä 'Very Large Telescope'-teleskoopin (VLT) 'Unit Telescope'-kaukoputkea pehmeällä persikanvärisellä loisteellaan. Linnunrata näyttää kurkottavan suoraan ylös yhdestä 'Unit Telescope'-kaukoputkesta ja sen molemmilla puolilla näkyy spektaakkelimainen tähtien kokoelma. Näytelmässä mukana on Sirius, mikä tuikkii kuvan yläosassa. Canis Majorin (Iso Koira) osana Sirius on taivaan kirkkain tähti ja se on oikeasti kaksoistähti, missä toisena kumppanina on pääsarjan tähti (Sirius A, eli tähti, mikä elää vakaata aikuisikää fuusioidessaan ytimessään vetyä) ja toisena on valkoinen kääpiö (Sirius B, tiheä romahtanut tähti, minkä polttoaine on loppunut jo kauan sitten). Vaella alaspäin linnunradan reunaa ja löydät pienen kirkkaiden tähtin ryhmän. Se on Orionin vyö, mikä on silmiinpistävä asterismi, mikä koostuu kolmesta tähdestä, mitkä muodostavat suoran viivan. Punainen jättiläistähti nimeltään Betelgeuse sijaitsee vyöstä oikealle ja Orionin kaasusumun pinkki hehku näkyy vyöstä vasemmalle. Nämä kohteet muodostavat osan Orionin tähdistöä, mikä on ...