Lehdistötiedote

Orionin tulipesä: ESO on julkaissut uuden kuvan Liekkisumusta

4. tammikuuta 2022

Tässä uudessa kuvassa Euroopan eteläinen observatorio (ESO) esittelee upean Orionin ilotulituksen lomakauden ja uuden vuoden kunniaksi. Tästä ei kuitenkaan tarvitse huolestua, sillä tämä ikoninen tähdistö ei ole räjähtämässä eikä palamassa. Tässä lomapostikortissa näkyvä ”tulipalo” on Orionin liekkisumu, jonka ympäristö on kuvattu radioalueella. Kuva epäilemättä tekee oikeutta sumun nimelle! Kuva on otettu ESO:n operoiman Atacama Pathfinder Experiment eli APEX:in kanssa, joka sijaitsee kylmällä Chajnantorin tasangolla Chilen Atacaman autiomaassa.

Tämä hiljattain koostettu kuva Liekkisumusta, jossa näkyy myös pienempiä sumuja, kuten Hevospää-sumu, perustuu ESO:n entisen tähtitieteilijän Thomas Stanken ja hänen tiiminsä muutama vuosi sitten tekemiin havaintoihin. He innostuivat kokeilemaan silloin juuri APEX:in asennettua SuperCam-instrumenttia, jonka he suuntasivat Orionin tähdistöä kohti. ”Kuten tähtitieteilijät sanovat; aina kun uusi kaukoputki tai instrumentti tulee saataville, niin havaitse Orionia. Siinä on aina jotain uutta ja mielenkiintoista löydettävää!”, Stanke sanoi. Muutama vuosi ja useita havaintoja myöhemmin Stanke ja hänen tiiminsä ovat nyt saaneet tulokset hyväksyttyä julkaistavaksi Astronomy & Astrophysics -lehdessä.

Orion on yksi tähtitaivaan tunnetuimmista alueista, ja se on paikka, jossa Aurinkoa lähinnä olevat jättiläiset molekyylipilvet sijaitsevat. Ne ovat valtavia kosmisia kohteita, jotka koostuvat pääasiassa vedystä, ja missä uusia tähtiä ja planeettoja muodostuu. Nämä pilvet sijaitsevat 1300-1600 valovuoden etäisyydellä, ja niistä löytyy aurinkokunnan naapuruston aktiivisin tähtisumu, sekä tässä kuvassa oleva Liekkisumu. Tämän emissiosumun keskellä nuorten tähtien joukko, joka lähettää ympäristöön korkeaenergistä säteilyä, saa ympäröivät kaasut loistamaan. 

Näin jännittävä kohde ei varmasti tuo pettymystä. Liekkisumun ja sen ympäristön lisäksi Stanke ja hänen yhteistyökumppaninsa pääsivät ihailemaan myös suurta joukkoa muita näyttäviä kohteita. Näistä esimerkkeinä ovat heijastussumut Messier 78 ja NGC 2071, jotka ovat tähtienvälisen kaasun ja pölyn pilviä, joiden epäillään heijastavan läheisten tähtien valoa. Tutkimusryhmä löysi jopa yhden uuden sumun, joka on pieni ulkonäöltään lähes pyöreä kohde. He nimesivät kohteen Lehmäsumuksi (Cow Nebula).

Havainnot tehtiin osana APEX Large CO Heterodyne Orion Legacy Survey (ALCOHOLS) -tutkimusta, jossa tarkasteltiin hiilimonoksidin (CO) lähettämiä radioaaltoja Orionin pilvissä. SuperCamin ensisijainen tavoite on käyttää tätä molekyyliä laajojen taivaanalueiden tutkimiseen, koska sen avulla tähtitieteilijät voivat kartoittaa suuria kaasupilviä, joissa uusia tähtiä syntyy. Toisin kuin mitä tämän kuvan ”tuli”-sana vihjaa, nämä pilvet ovat oikeasti hyvin kylmiä lämpötilan ollessa tyypillisesti vain muutama kymmenen astetta absoluuttisen nollapisteen yläpuolella.  

Tämä taivaanalue pitää sisällään monia salaisuuksia. Alue on skannattu monta kertaa aiemmin useilla eri aallonpituuksilla, joista jokainen aallonpituusalue paljastaa erilaisia piirteitä ainutlaatuisesta Orionin molekyylipilvestä. Tästä esimerkkinä on Chilessä Paranalin observatoriossa ESO:n Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy eli VISTA-kaukoputkella tehdyt infrapunahavainnot, jotka muodostavat kuvassa Liekisumun ja sen ympäristön levollisen taustan. Toisin kuin näkyvä valo, infrapuna-aallot kulkevat tähtienvälisen pölyn paksujen pilvien läpi, jolloin tähtitieteilijät voivat havaita muutoin piileksiviä tähtiä ja muita kohteita. 

Aloitetaan lomakauden jälkeinen aika ja uusi vuosi tällä upealla usean allonpituuden ilotulituksella, jonka ESO:n kuvaama Orionin Liekkisumu meille esittelee!

Lisätietoa

Tässä artikkelissa mainitut havainnot on raportoitu julkaisussa, joka on hyväksytty Astronomy & Astrophysics tieteelliseen julkaisuun.

Tutkimusryhmässä mukana ovat olleet: Th. Stanke (European Southern Observatory, Garching bei München, Saksa [ESO]), H. G. Arce (Department of Astronomy, Yale University, New Haven, CT, USA), J. Bally (CASA, University of Colorado, Boulder, CO, USA), P. Bergman (Department of Space, Earth and Environment, Chalmers University of Technology, Onsala Space Observatory, Onsala, Ruotsi), J. Carpenter (Joint ALMA Observatory, Santiago, Chile [ALMA]), C. J. Davis (National Science Foundation, Alexandria, VA, USA), W. Dent (ALMA), J. Di Francesco (NRC Herzberg Astronomy and Astrophysics, Victoria, BC, Canada [HAA] ja Department of Physics and Astronomy, University of Victoria, BC, Kanada [UVic]), J. Eislöffel (Thüringer Landessternwarte, Tautenburg, Saksa), D. Froebrich (School of Physical Sciences, University of Kent, Canterbury, Yhdistynyt kuningaskunta), A. Ginsburg (Department of Astronomy, University of Florida, Gainesville, FL, USA), M. Heyer (Department of Astronomy, University of Massachusetts, Amherst, MA, USA), D. Johnstone (HAA and UVic), D. Mardones (Departamento de Astronomía, Universidad de Chile, Santiago, Chile), M. J. McCaughrean (European Space Agency, ESTEC, Noordwijk, Alankomaat), S. T. Megeath (Department of Physics and Astronomy, University of Toledo, OH, USA), F. Nakamura (National Astronomical Observatory, Tokyo, Japani), M. D. Smith (Centre for Astrophysics and Planetary Science, School of Physical Sciences, University of Kent, Canterbury, Yhdistynyt kuningaskunta), A. Stutz (Departmento de Astronomía, Facultad de Ciencias Físicas y Matemáticas, Universidad de Concepción, Chile), K. Tatematsu (Nobeyama Radio Observatory, National Astronomical Observatory of Japan, National Institutes of Natural Sciences, Nagano, Japani), C. Walker (Steward Observatory, University of Arizona, Tucson, AZ, US [SO]), J. P. Williams (Institute for Astronomy, University of Hawai‘i at Manoa, HI, USA), H. Zinnecker (Universidad Autonoma de Chile, Santiago, Chile), B. J. Swift (SO), C. Kulesa (SO), B. Peters (SO), B. Duffy (SO), J. Kloosterman (University of Southern Indiana, Evansville, IN, USA), U. A. Yıldız (Jet Propulsion Laboratory, California Institute of Technology, Pasadena, CA, USA [JPL]), J. L. Pineda (JPL), C. De Breuck (ESO), ja Th. Klein (European Southern Observatory, Santiago, Chile).

APEX on seuraavien tahojen välinen yhteishanke: Max Planck Institute for Radio Astronomy (MPIfR), Onsala Space Observatory (OSO) ja ESO. ESO hallinnoi APEX:in Chajnantorin toimintoja.

SuperCAM-projektia johtaa Steward Observatory Radio Astronomy Laboratory, Arizonan yliopistolta,Yhdysvalloista.

Euroopan eteläinen observatorio (ESO) tekee maailmankaikkeuden salaisuuksien tutkimisen mahdolliseksi kaikille tutkijoille ympäri maailman. Suunnittelemme, rakennamme ja operoimme huippuluokan maanpäälisiä observatorioita, joita tähtitieteilijät käyttävät jännittävien tutkimusongelmien ratkaisemiseen ja populääritähtitieteen edistämiseen. Me edistämme myös kansainvälistä yhteistyötä tähtitieteen alalla. ESO perustettiin hallitustenväliseksi järjestöksi vuonna 1962 ja nykyään ESO:ssa on mukana 16 jäsenvaltiota (Itävalta, Belgia, Tšekki, Tanska, Ranska, Suomi, Saksa, Irlanti, Italia, Alankomaat, Puola, Portugali, Espanja, Ruotsi, Sveitsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) yhdessä Chilen isäntävaltion kanssa ja Australian kanssa strategisena kumppanina. ESO:n pääkonttori ja sen vierailijakeskus ja planetaario, ESO Supernova, sijaitsevat lähellä Müncheniä Saksassa. Chilen Atacaman aavikko on upea paikka, jossa on ainutlaatuiset olosuhteet tähtitaivaan tarkkailuun. Se on kaukoputkiemme sijoituspaikka. ESO:lla on kolme havaintopaikkaa: La Silla, Paranal ja Chajnantor. Paranalissa ESO operoi Very Large Telescope (VLT) kaukoputkea ja siihen liittyvää Very Large Telescope Interferometria sekä paikalla sijaitsevia taivaankartoitusteleskooppeja: infrapuna-alueella toimivaa VISTAa ja näkyvän valon alueella toimivaa VLT Survey Teleskooppia. Paranalissa ESO isännöi ja operoi myös Cherenkov Telescope Array South havaintolaitetta, joka on maailman suurin ja herkin gamma-alueella havaitseva observatorio. ESO operoi yhdessä kansainvälisten kumppaneiden kanssa APEX- ja ALMA-observatriota Chajnantorilla, jotka ovat kaksi millimetri- ja alimillimetrin alueella toimivaa havaintolaitetta. Rakennamme parhaillaan Paranalin lähelle Cerro Armazonesille "maailman suurinta silmää taivaalle”, ESO:n Erittäin suurta kaukoputkea (Extremely Large Telescope, ELT). Santiagossa, Chilessä sijaitsevista toimipisteistämme tuemme toimintaamme Chilessä ja olemme yhteydessä chileläisiin yhteistyökumppaneihin ja yhteiskuntaan.

Linkit

• Tutkimusartikkeli
• APEX:in kuvia
• Median edustaja: Tilaa uutiskirje saadaksesi julkaisusulun alaiset uutiset omalla kielelläsi
• Tukija, onko sinulla kerrottavaa? Pitchaa oma tutkimuksesi!

Yhteystiedot

Thomas Stanke
European Southern Observatory
Garching bei München, Germany
Sähköposti: tstanke049@gmail.com

Bárbara Ferreira
ESO Media Manager
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6670
Matkapuhelin: +49 151 241 664 00
Sähköposti: press@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media