Lehdistötiedote

Villihanhet pyrähtivät lentoon avoimessa tähtijoukossa

1. lokakuuta 2014

ESO:n, Chilessä sijaitsevan La Sillan observatorion MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin Wide Field Imager -havaintolaite on ottanut tämän kauniin, sinisten tähtien täplittämän kuvan yhdestä runsastähtisimmistä tunnetuista avoimista tähtijoukoista. Kyseessä on Messier 11, joka tunnetaan myös nimillä NGC 6705 ja Villihanhijoukko.

Messier 11 on avoin tähtijoukko, jollaisia joskus kutsutaan galaktisiksi joukoiksi. Se sijaitsee noin 6000 valovuoden etäisyydellä Kilven tähdistössä (Scutum). Sen havaitsi ensimmäisenä saksalainen tähtitieteilijä Gottfried Kirch Berliinin observatoriolla vuonna 1681. Hänelle se ei näyttänyt juuri muulta kuin sumealta läiskältä kaukoputken läpi katsottuna. Vasta vuonna 1733 englantilainen pastori William Derham erotti läiskässä yksittäisiä tähtiä ja Charles Messier lisäsi sen kuuluisaan luetteloonsa vuonna 1764.

Messier etsi komeettoja ja luettelo syntyi hänen turhautuessaan havaitsemaan jatkuvasti paikallaan pysyviä, sumeita kohteita, jotka näyttivät komeetoilta. Hänen luetteloonsa päätyi esimerkiksi kohteita, jotka nyt tunnistamme tähtijoukoiksi, galakseiksi ja kaasusumuiksi. Hän halusi kirjata ne ylös välttääkseen vahingossa havaitsemasta niitä uudelleen ja sekoittamasta niitä mahdollisiin uusiin komeettoihin. Tämä nimenomainen tähtijoukko kirjattiin ylös yhdentenätoista tällaisena kohteena. Siksi sen nimi on Messier 11.

Avoimet tähtijoukot löytyvät tyypillisesti spiraaligalaksien spiraalihaaroista tai epäsäännöllisten galaksien tiheämmistä alueista, joissa tähtienmuodostus on yhä yleistä. Messier 11 on yksi runsastähtisimmistä ja tiheimmistä avoimista tähtijoukoista. Se on halkaisijaltaan lähes 20 valovuotta ja siinä on lähemmäs 3000 tähteä. Avoimet tähtijoukot eroavat pallomaisista tähtijoukoista, jotka ovat hyvin tiheitä, painovoiman tiukasti sitomia ja joissa on satoja tuhansia hyvin vanhoja tähtiä, joista jotkin ovat lähes yhtä vanhoja kuin itse maailmankaikkeus.

Avoimien tähtijoukkojen tutkiminen on suurenmoinen tapa testata tähtien kehityksen teorioita, sillä tähdet muodostuvat samasta kaasun ja tomun alkupilvestä ja ovat siten keskenään hyvin samankaltaisia. Ne ovat kaikki jokseenkin samanikäisiä, niillä on samankaltainen kemiallinen koostumus ja ne ovat kaikki samalla etäisyydellä Maasta. Jokaisella tähtijoukon tähdellä on kuitenkin erilainen massa. Massiivisemmat tähdet kehittyvät paljon nopeammin kuin vähemmän massiiviset kumppaninsa, sillä ne käyttävät kaiken vetynsä loppuun paljon nopeammin.

Täten yhden tähtijoukon sisällä voidaan tehdä suoria vertailuja eri kehitysvaiheiden välillä. Esimerkiksi, kehittyykö 10 miljoonan vuoden ikäinen, Auringon massainen tähti eri tavalla kuin toinen samanikäinen tähti, jonka massa on vain puolet tästä? Tässä mielessä avoimet tähtijoukot ovat tähtitieteilijöiden lähin vastine "laboratorio-olosuhteille".

Koska avoimen tähtijoukon tähdet ovat hyvin löyhästi sidoksissa toisiinsa, yksittäisiä tähtia linkoutuu hyvin todennäköisesti pääjoukosta ulos niiden naapuritähtien painovoimavaikutusten seurauksena. NGC 6705 on jo vähintään 250 miljoonan vuoden ikäinen, joten muutaman miljoonan vuoden sisällä on todennäköistä, että tämä villihanhien muodostelma hajaantuu ja tähtijoukko hajoaa ja sulautuu ympäristöönsä [1]

Tämä kuva otettiin ESO:n, Pohjois-Chilessä sijaitsevan La Sillan observatorion MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin Wide Field Imager -havaintolaitteella.

Lisähuomiot

[1] Kohteen NGC 6705 vaihtoehtoinen ja eloisa nimi, Villihanhijoukko, sai alkunsa 1800-luvulla. Kun tähtijoukkoa katsottiin pienen kaukoputken läpi, sen kirkkaat tähdet näyttivät muodostavan avoimen kolmiomaisen rakenteen taivaalla. Rakenne muistutti hanhien lentokuviota.

Lisätietoa

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 15 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, vallankumouksellisen ALMA-teleskoopin eurooppalainen yhteistyökumppani. Parhaillaan ESO suunnittelee 39-metrin kokoista optisen/lähi-infrapuna-alueen European Extremely Large -teleskooppia (E-ELT) josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Tutkimusjulkaisuja kohteesta NGC 6705
• Valokuvia MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopista
• Valokuvia La Sillan observatoriolta

Yhteystiedot

Rami Rekola
Tuorlan observatorio
Piikkiö, Finland
Matkapuhelin: +358 44 967 2424
Sähköposti: rareko@utu.fi

Richard Hook
ESO Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1430.