Lehdistötiedote

Joen sininen pyörre

Rauhallisessa galaksissa tapahtuu rajuja asioita

1. elokuuta 2012

ESO:n VLT-teleskoopin uusi kuva esittää galaksia NGC 1187. Tämä vaikuttava spiraaligalaksi sijaitsee 60 miljoonan valovuoden etäisyydellä kreikkalaisen mytologian merkittävän joen mukaan nimetyssä Eridanusin tähdistössä. NGC 1187:ssä on tapahtunut kaksi supernovaräjähdystä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana; näistä viimeisin vuonna 2007. Tämä on tarkin tästä galaksista milloinkaan otettu kuva.

Galaksi BGC 1187 [1] nähdään lähes suoraan päältä päin uudessa VLT-teleskoopin kuvassa, joka paljastaa hyvin sen spiraalihaarat. Noin puoli tusinaa selvää spiraalihaaraa on näkyvissä. Niistä kussakin on suuria määriä kaasua ja tomua. Siniset piirteet spiraalihaaroissa ilmaisevat tähtienvälisen kaasun pilvistä syntyneiden nuorten tähtien läsnäolon.

Keskiosiin katsoessamme näemme galaksin keltaisena hohtavan keskuspullistuman. Tämä osa galaksia koostuu pääosin vanhoista tähdistä, kaasusta ja tomusta. NGC 1187:ssä on pyöreän keskuspullistuman sijasta hienoinen sauvarakenne. Tällaisten sauvojen uskotaan ohjaavan spiraalihaarojen kaasua keskustaan tehostaen tähtienmuodostusta siellä.

Galaksin ympärillä näkyy monia paljon himmeämpiä ja etäisempiä galakseja. Jotkin loistavat jopa NGC 1187:n kiekon läpi. Niiden enimmäkseen punaiset sävyt ovat vastakohtana paljon lähempänä olevien tähtijoukkojen vaaleansinisille väreille.

NGC 1187 näyttää rauhalliselta ja muuttumattomalta, mutta on isännöinyt kahta supernovaräjähdystä vuoden 1982 jälkeen. Supernova on tähden raju räjähtäminen, joka on seuraus joko massiivisen tähden tai kaksoistähtijärjestelmän valkoisen kääpiön kuolemasta [2]. Supernovat ovat maailmankaikkeuden suurienergiaisimpien ilmiöiden joukossa ja ne ovat niin kirkkaita, että ne usein loistavat kirkkaampana kuin koko galaksi ennen hiipumistaan näkyvistä useiden viikkojen tai kuukausien kuluessa. Tämän lyhyen jakson aikana supernova saattaa säteillä yhtä paljon energiaa kuin Auringon oletetaan tuottavan koko elinaikanaan.

Lokakuussa 1982 ESO:n La Sillan observatoriolla havaittiin ensimmäinen NGC 1187:ssa nähty supernova, SN 1982R [3], ja vuonna 2007 eteläafrikkalainen tähtitieteen harrastaja Berto Monard huomasi tässä galaksissa toisen supernovan, SN 2007Y. Tähtitieteilijäryhmä tutki sittemmin supernovaa SN 2007Y yksityiskohtaisesti ja tarkkaili sitä noin vuoden ajan käyttäen useita eri teleskooppeja [4]. Tämä uusi kuva NGC 1187:sta koostettiin havainnoista, joita otettiin tässä tutkimuksessa ja supernova näkyy, kauan suurimman kirkkauden jälkeen, lähellä kuvan alalaitaa.

Nämä kuvat otettiin käyttäen ESO:n Chilessä sijaitsevan Paranalin observatorion VLT-teleskoopin FORS1-havaintolaitteella.

Lisähuomiot

[1] William Herschel löysi tämän galaksin englannissa vuonna 1784.

[2] Yksi supernovaräjähdysten luokka tapahtuu massiivisen, vähintään kahdeksan Auringon massaisen tähden elämän lopussa, kun sen ytimen polttoaine on lopussa eikä tähti kykene enää vastustamaan painovoiman kasaan puristavaa voimaa, mikä johtaa rajuun räjähdykseen. Vaihtoehtoisesti supernovaräjähdys saattaa myös tapahtua kaksoistähtijärjestelmässä, jossa hiiltä ja happea sisältävä valkoinen kääpiötähti imee materiaa suuremmalta tähtikumppaniltaan. Jos tarpeeksi materiaa siirtyy, tähti romahtaa ja tuottaa supernovaräjähdyksen.

[3] Kansainvälinen tähtitieteilijöiden unioni IAU on vastuussa supernovien nimeämisestä, kun ne on löydetty. Nimi muodostetaan löytövuodesta, johon liitetään yksi tai kaksi kirjainta. Vuoden 26 ensimmäistä supernovaa saavat suuraakkosen järjestyksessä A:sta Z:aan. Niiden jälkeen supernovat saavat kaksi pientä kirjainta.

[4] Lisätietoja supernovasta SN 2007Y on tutkimusjulkaisussa, jonka ovat kirjoittaneet Stritzinger et al.

Lisätietoa

Euroopan eteläinen observatorio (ESO) viettää vuonna 2012 perustamisensa 50-vuotisjuhlaa. ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 15 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, vallankumouksellisen ALMA-teleskoopin eurooppalainen yhteistyökumppani. Parhaillaan ESO suunnittelee 40-metrin kokoluokan optisen/lähi-infrapuna-alueen European Extremely Large -teleskooppia (E-ELT) josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Kuvia VLT-teleskoopista
• Lisää VLT-teleskoopilla otettuja kuvia

Yhteystiedot

Richard Hook
ESO, La Silla, Paranal, E-ELT and Survey Telescopes Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media