Viikon kuva 2020

23. maaliskuuta 2020: Koko Universumi on jatkuvassa liikkeessä yksittäisistä atomeista aina massiivisiin galaksijoukkoihin. Tämä ajatus näkyy hienosti tässä kuvassa, mikä on otettu Chajnantorin tasangolla noin 5000 metrin korkeudella Chilen Atacaman autiomaassa. Tämä äärimmäisen kuiva ja kaukainen ympäristö on Atacama Large Millimeter/submillimeter Arrayn (ALMA) eli maailman suurimman radioteleskooppien verkoston kotipaikka. Kuvassa näkyvä sumuinen kohde on erityinen kuljetin, mikä on kuvattu itse teossa eli kantamssa yhtä ALMA:n 66:sta suuren tarkkuuden omaavasta antennista toiseen paikaan tasangolla. Siirtämällä antennit laajempaan konfiguraatioon, tähtitieteilijät pystyvät saamaan erotuskyvyltään tarkempia kuvia, jolloin kuvassa erottuu enemmän yksityiskohtia. Suppeammat konfiguraatiot antavat laajemmalle taivaalle levittäytyville kohteille paremman herkkyyden. Myös yläpuolella tapahtuu liikettä. Haipuvat pilvien harsot levittäytyvät tähtikirkkaan Chilen taivaan ylle yhdessä Maan vakituisen kumppanin eli Kuun kanssa. Sen rauhallinen lyhtymäinen olemus on hämäävää, sillä Kuu kiirehtii Maan ympäri hurjaa vauhtia. Kauempana olevat tähtien valopisteet ja utuiset galaksien muodot vaikuttavat ikuisilta, mutta myös ne ovat luonnollisesti jaktuvassa liikkeessä ja vuorovaikutuksessa keskenään. Chajnantorin lukuisat kirkkaat yöt ...

16. maaliskuuta 2020: Tämän viikon kuvassa näkyy yötaivas Extremely Large Telescope eli ELT-teleskoopin rakennuspaikan yllä. Kuvassa näkyvät kaunis tähtien joukko ja Linnunradan utuinen vyö. Jotta Linnunrata näkyisi näin selvästi on matkattava alueelle, missä valosaasteen määrä on mahdollisimman pieni. Sellainen on Cerro Armazonesin vuori Chilessä, kun Kuu ei näy tai siitä tuleva valo on hyvin vähäistä. ELT:stä tulee “maailman suurin silmä taivaalle”, kun se aloittaa toimintansa vuoden 2025 loppupuolella. 39-metrin halkaisijan omaavalla pääpeilillään ELT tutkii tähtitaivasta optisella ja lähi-infrapunan alueella etsien uusia eksoplaneettoja. Erityisen kiinnostavia ovat Maan kaltaiset planeetat muiden tähtien ympärillä. ELT pystyy myös tekemään eräänlaista “tähtiarkeologiaa”, missä se etsii vastauksia perustavanlaatuisiin kysymyksiin, kuten miten planeetat, varhaiset tähdet, varhaiset galaksit ja mustat aukot syntyvät ja kehittyvät. Ehkä kaikkein jännittävin ELT:n tavoite on maailmankaikkeuden laajenemisen suora havaitseminen. Astrofyysikot ovat jo vuosikymmeniä tienneet, että maailmankaikkeus laajenee, mikä tarkoittaa sitä, että galaksien välinen etäisyys kasvaa. Tiedämme nyt, että tämä laajeneminen on kiihtyvää ja tämän laajenemisen suora ...

9. maaliskuuta 2020: Tässä kauniissa kuvassa näkyy Linnunradan tiheä keskusalue kaareutuneena yhden ESO:n Very Large Telescope eli VLT:n apukaukoputken yläpuolelle. Tämän kaltaiset pimeät ja tähtirikkaat taivasnäkymät ovat tyypillisiä VLT:n sijaintipaikassa Chilen Atacaman autiomaassa. Siellä tähtitieteilijät, vierailijat ja henkilökunta voivat nauttia näistä ihastuttavista näkymistä. VLT koostuu neljästä tekeskoopista (Unit Telescopes) ja neljästä pienemmästä siirrettävästä aputeleskoopista, joista yksi näkyy kuvassa. Nämä kahdeksan teleskooppia havaitsevat maailmankaikkeutta sekä yksin, että yhdessä useissa eri konfiguraatioissa mahdollistaen kosmisten kohteiden ja ilmiöiden havaitsemisen tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin. Tämä teleskooppinen verkosto on aloittanut löytöjen uuden aikakauden, mihin mahtuu useita ensimmäisiä havaintoja maailmassa. Näihin kuuluvat ensimmäisen toista tähteä kuin Aurinko kiertävän planeetan eli eksoplaneetan suora havaitseminen ja Linnunradan keskustassa olevan supermassiivisen mustan aukon (Sagittarius A*) ympärillä liikkuvien tähtien havaitseminen.

2. maaliskuuta 2020: Linnunradan heikko hehku paistaa vesiputouksen lailla 'VLT Survey Telescope' eli VST-kaukoputken yllä ESO:n Paranalin observatoriolla. 2635 metrin korkeudella merenpinnasta VST:llä on poikkeuksellinen mahdollisuus taivaan tarkkailulle Chilen Atacaman autiomaan kirkkaina öinä. VST on maailman suurin taivaan kartoitukseen käytetty kaukoputki näkyvällä valon alueella ja se on ollut mukana valtavassa määrässä eri tutkimuksia kaukaisten aurinkokunnan kohteiden etsimisestä eksoplaneettojen ylikulkujen havaitsemiseen ja galaksimme rakenteen ja kehittymisen tutkimiseen. VST:n yläpuolella näkyy muutama selvästi erottuva tähti aivan linnunradan tason ulkopuolella. Kirkas punertava tähti on Betelgeuse, joka on punainen ylijättiläinen 640 valovuoden etäisyydellä ja sen uskotaan pian räjähtävän supernovaräjähdyksessä. Betelgeuse ja Bellatrix, joka on siitä vasemmalla näkyvä valkoinen tähti, muodostavat metsästäjä Orionin olkapäät. Orion on yksi helpoiten tunnistettavista tähdistöistä taivaalla. Kolme suoran viivan muodostamaa tähteä Orionin olkapäiden yläpuolella muodostavat sen vyön ja lähellä oleva purppuran väriin vivahtava valo tulee Orionin sumusta. Vaikka se näkyy paljain silmin utuisena valoläiskänä, niin kiikarit tai kaukoputki paljastavat sumun spektaakkelimaisen luonteen, mikä ...

24. helmikuuta 2020: Pierre Vernazzan johtama tutkimusryhmä (Laboratoire d’Astrophysique de Marseille, Ranska) on havainnut ensimmäistä kertaa äärimmäisellä tarkkuudella Pallas asteroidia ESO:n havaintolaitteilla. Tämä tarkka havainto asteroidista oli mahdollista Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken adaptiivista optiikkaa (AO) hyödyntävän SPHERE-instrumentin ansiosta. Saksalainen tähtitieteilijä Heinrich Wilhelm Matthäus Olbers löysi Pallaksen 28. maaliskuuta 1802. Kreikkalaisen Pallas Athene jumalattaren mukaan nimetty asteroidi, kuten monet muutkin 1800-luvulla löydetyt asteroidit nimettiin aluksi planeetoiksi. Kun aikaa kului ja teknologia kehitty Pallas luokiteltiin uudelleen asteroidiksi. Se on nykyisin tunnettu aurinkokunnan kohde, sillä se on kolmanneksi isoin asteroidi keskimääräiseltä halkaisijaltaan 512 kilometriä. Vaikka Pallas on Cereksen ja Vestan jälkeen suurin aurinkokunnan asteroidi, se on ainoa suurista aseroideista, jonka lähellä luotain ei ole käynyt. Se johtuu sen epätavallisen suuresta ratatason inklinaatiosta Maan ratatasoon nähden. Tämä aiheuttaa sen, että sen lähelle on erityisen haastavaa mennä. Näissä uusissa kuvissa näkyy Pallaksen pinnan hyvin kiinnostavat topografiset muodot, mitkä viittaavat sen väkivaltaiseen menneisyyteen. Pallaksen pinnan molemmilla puoliskoilla näkyy ...

10. helmikuuta 2020: Tähtiä ympäröi koronaksi kutsuttu vyöhyke, joka on diffuusin plasman aura ja se näyttää ympäröivän nämä taivaan tähdet. Auringon korona näkyy parhaiten auringonpimennyksen aikana, kun Kuu kulkee Auringon editse peittäen tähtemme kasvot. Auringon korona näkyy pimennyksen aikana kirkkaana kehänä Auringon ympärillä. Vuoden 1999 pimennyksen aikana otettu kuva Auringon koronasta löytyy täältä. On kuitenkin olemassa myös optinen ilmiö, jota kutsutaan koronaksi. Tämä aiheutuu kirkkaasta kohteesta, kuten Auringosta tulevan valon diffraktiosta Maan ilmakehässä olevien vesipisaroiden tai jääkiteiden vuoksi. Myös muut tähdet, Kuu ja kirkkaat planeetat aiheuttavat saman ilmiön. Tämä näkyy tässä esitellyssä harvinaisessa kuvassa, missä Jupiter-planeetan aiheuttama korona näyttäytyy Atacaman autiomaassa Chilessä. Taivaalla näkyvät kauniit punaisen ja vihreän värin sävyt johtuvat ilmakehän ilmahehkusta, mikä on toinen valoon liittyvä optinen ilmiö. Ilmahehkusta on hyvä selitys tässä ESOcastissa. Petr Horálek otti tämän kuvan noin 100 kilometriä etelään Chajnantorin tasangosta, missä Atacama Large Millimetre/submillimetre Array eli ALMA radioteleskooppien verkosto sijaitsee.

3. helmikuuta 2020: Tässä hämmästyttävän kauniissa kuvassa näkyy etualalla ESO:n La Sillan observatorio, Venus- ja Jupiter-planeetat alhaalla taivaalla ja Linnunrata levittäytyvän niiden takana. Valokuvaaja Zdenek Bardonilta kesti kolme yötä tämän kauniin kuvan ottamiseen. Tähtivalokuvaajat ovat sään armoilla ja tämän kuvan ottaminen ei ollut siitä poikkeus. Hänen täytyi odottaa kolme päivää Venuksen, Jupiterin ja Linnunradan kuvaamiseksi niiden täydessä loistossaan. Hänen täytyi odottaa, jotta kosteus olisi alhainen ja taivas olisi kristallin kirkas ilman yhtäkään pilveä. La Silla on tähtitieteelle aivan ainutlaatuinen paikka, koska siellä on suhteellisen vähän valosaastetta, mikä mahdollistaa tähtien näkymisen äärimmäisen kirkkaina, vaikka ihmisten aiheuttamaa valoa onkin nähtävissä tämän kuvan horsisontissa. Paikassa on myös harvinaisen alhainen kosteus, koska se sijaitsee 2400 metrin korkeudella merenpinnasta. Suuri kosteus on ongelma, sekä ammattitähtitieteiljöille, että tähtivalokuvaajille. Suuressa kosteudessa peilit ja linssit keräävät kosteutta ja osa sähkömagneettisen säteilyn spektristä absorboituu suuren kosteuden omaavaan ilmakehään. Useimpinä öinä tällä havaintopaikalla ilmakehän aiheuttamat häiriöt, kuten pilvet ja sade eivät ole ongelma, ...

27. tammikuuta 2020: Tässä ESO:n valokuvalähettilään Babak Tafreshin ottamassa kuvassa näkyy värikkäitä valoviiruja pitkin horisonttia Paranalin observatoriolla Pohjois-Chilessä. Tämä valonäytelmä valaisee neljä 'Very Large Telescope'-teleskoopin (VLT) 'Unit Telescope'-kaukoputkea pehmeällä persikanvärisellä loisteellaan. Linnunrata näyttää kurkottavan suoraan ylös yhdestä 'Unit Telescope'-kaukoputkesta ja sen molemmilla puolilla näkyy spektaakkelimainen tähtien kokoelma. Näytelmässä mukana on Sirius, mikä tuikkii kuvan yläosassa. Canis Majorin (Iso Koira) osana Sirius on taivaan kirkkain tähti ja se on oikeasti kaksoistähti, missä toisena kumppanina on pääsarjan tähti (Sirius A, eli tähti, mikä elää vakaata aikuisikää fuusioidessaan ytimessään vetyä) ja toisena on valkoinen kääpiö (Sirius B, tiheä romahtanut tähti, minkä polttoaine on loppunut jo kauan sitten). Vaella alaspäin linnunradan reunaa ja löydät pienen kirkkaiden tähtin ryhmän. Se on Orionin vyö, mikä on silmiinpistävä asterismi, mikä koostuu kolmesta tähdestä, mitkä muodostavat suoran viivan. Punainen jättiläistähti nimeltään Betelgeuse sijaitsee vyöstä oikealle ja Orionin kaasusumun pinkki hehku näkyy vyöstä vasemmalle. Nämä kohteet muodostavat osan Orionin tähdistöä, mikä on ...

20. tammikuuta 2020: Linnunradassa on useita tähtiensyntyalueita, mitkä ovat alueita, joissa uusia tähtiä syntyy luhistuvien kaasun ja pölyn pilvien järjestelmissä. Tässä ESO:n Chilessä sijaitsevalla Very Large Telescope'-kaukoputkella otetussa FORS-instrumentin kuvassa on eräs tällainen tähtiensyntyalue nimeltään Gum 26. Gum 26 sijaitsee noin 20000 valovuoden etäisyydellä eteläisessä Velan (Purje) tähdistössä. Se on myös niin sanottu HII-alue tai emissiosumu, jossa juuri muodostuneista uusista tähdistä peräisin oleva voimakas ultraviolettisäteily ionisoi niiden ympärillä olevaa vetykaasua ja saa sen lähettämään heikkoa pinkkiä valon hehkua. Tällä tavalla pinkkien paljastusten avulla tähtitieteilijät saavat lisää tietoa tähtien syntyyn liittyvistä olosuhteista ja he pystyvät tutkimaan, miten ne vaikuttavat omaan kosmiseen ympäristöönsä. Tämä galaksi on kuvattu osana "ESO Cosmic Gems"-ohjelmaa, mikä on tieteen tiedoittamiseen keskittyvä ESO:n ohjelma, missä tuotetaan kuvia kiinnostavista, salaperäisistä ja visuaalisesti näyttävistä kohteista ESO:n teleskooppien avulla opetuksellisiin ja tieteen popularisaation tarpeisiin. Ohjelmassa käytetään sellaista teleskooppiaikaa, mitä ei voida käyttää tieteellisiin havaintoihin. Kaikkea kerättyä dataa voidaan myös käyttää tieteellisiin tarkoituksiin and se ...

13. tammikuuta 2020: Kerran James Bondin rikollispesänäkin käytetty ESO:n Residencia toimii yleensä huomattavasti vähämmän rikollisissa tarkoituksissa! Valmistumisensa jälkeen vuodesta 2002 se on ollut ESO:n Paranalin observatorion tähtitieteilijöiden, insinöörien ja teknikkojen koti Chilessä. Tämä sulavalinjainen rakennus sijaitsee 2400 metriä meren pinnan yläpuolella Marsia muistututtavassa Atacaman autiomaassa vain muutaman kilometrin etäisyydellä Cerro Paranalilta, mikä on ESO:n 'Very Large Telescope'-kaukoputken (VLT) ja 'Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy'-kaukoputken (VISTA) sijoituspaikka. Päivällä hotelli kylpee luonnonvalossa, mikä tulee sisälle rakennukseen suuresta halkaisijaltaan 35 metrin kokoisesta kattokupolista. Kuvassa näkyy, miten kupoli on yöllä kauniisti valaistu Linnunradan valossa kaleidoskoopin kuvaa muituttuttavana sinisten, punaisten ja pinkkien värien yhdistelmänä. Myös kaksi seuralaisgalaksia suuri ja pieni Magellanin pilvi näkyvät kuvassa valkoisina läiskinä Linnunradan kaaren alla, sekä kuvassa loistaa useita kirkkaita värikkäitä tähtiä jalokivien tapaan taustan maisemaa vasten.

6. tammikuuta 2020: Monimutkaisimpiin spiraalimaisiin serkkuihinsa verrattuna elliptiset galaksit ovat muodoiltaan pehmeämpiä ja utuisempia pilviä. Näillä galakseilla on epäterävät reunojen muodot ja kirkkaat keskusalueet, joita utuinen diffuusi valo ympäröi. Joskus ulkonäkö voi kuitenkin pettää. Ainakin 10% elliptisistä galakseista ulottuu kauemmas kosmokseen, kuin mitä voisi olettaa ja niissä näkyy useita erilaisia hienostuneita rakenteita, kuten erilaisia kiemuroita ja simpukankuoria. Kuvassa vasemmalla oleva galaksi on NGC 474, mikä sijaitsee noin 100 miljoonan valovuoden etäisyydellä Kalojen tähdistössä. Se on hämmästyttävän kaunis elliptinen galaksi, missä näkyy kuorimaisia rakenteita ja valtavia harjamaisia häntiä, sekä keskusalueella sisäkkäisiä kehiä. Itse asiassa koko galaksi ei edes mahdu tähän kuvaan. NGC 474:n hiussuortuvia muistuttavat ulko-osat väreilevät ja häipyvät taustalle savun tavalla ulottuen kauas galaksin keskusalueen ulkopuolelle. Tähtitieteilijät eivät ole varmoja, miksi joillain galakseilla on tämän tyyppisiä rakenteita, mutta he uskovat niiden liittyvän gravitaatioon ja siihen miten lähigalaksit vuorovaikuttavat painovoimallaan toistensa kanssa. On mahdollista, että oikeanpuoleinen spiraaligalaksi NGC 470 on kiskonut sen suurempaa kaveriaan ...