Viikon kuva 2015

23. maaliskuuta 2015: Kuvassa näkyvä kupu kuuluu tanskalaiselle 1.54-metriselle teleskoopille, joka on ollut käytössä La Sillan observatoriolla vuodesta 1979. Teleskoopilla on tehty useita käänteentekeviä tähtitieteellisiä havaintoja, kuten havainto yhteensulautuvista neutronitähdistä gammapurkausten mahdollisena lähteenä (eso0533) ja vain viisi kertaa Maan massaisen eksoplaneetan löytäminen (eso0603). Teleskoopin yläpuolella levittäytyy yli taivaan kotigalaksimme Linnunrata, jonka keskuspullistuma on samassa linjassa teleskoopin kuvun kanssa. Oikealla puolella kuvaa näkyy taustalla toinen kupu, jonka sisällä oli aiemmin 1-metrin MarLy-teleskooppi. Se havaitsi ensimmäistä kertaa 1996 ja poistettiin käytöstä 2009. Ennen MarLy:a samaisen kuvun alla oli 40 senttimetrin Suuri Prismaobjektiivi (Grand Prisme Objectif), valokuvaukseen tarkoitettu astrografi. MarLy:n kuvun edustalla näkyy pienen, 0.36 metrin Marseille-teleskoopin rakennus. Linkit Babakin ESO -kuva-arkisto Babakin kotisivu TWAN-galleria Babakin Facebook-sivu

16. maaliskuuta 2015: Tässä kauniissa kuvassa ESO:n Paranalin observatoriolta näkyy VLT -teleskoopin (Very Large Telescope) neljä aputeleskooppia Chilessä sijaitsevan Cerro Paranalin tähtien täyttämää taustaa vasten. Aputeleskoopit ovat kaikki 1.8 metriä halkaisijaltaan ja yhdessä 8.2-metrin yksikköteleskooppien kanssa ne muodostavat maailman kehittyneimmän optisen observatorion. Teleskoopeista muodostuu yhdessä käytettäessä jättimäinen VLT-interferometri (VLTI), jolla tähtitieteilijät voivat nähdä 25 kertaa tarkempia yksityiskohtia kuin mitä yksittäisellä yksikköteleskoopilla olisi mahdollista. Havaintoaseman yläpuolella näkyvät selkeästi Pieni ja Suuri Magellanin pilvi, jotka näkyvät vain eteläisellä taivaalla. Ne ovat epäsäännöllisiä kääpiögalakseja, jotka kuuluvat Paikalliseen ryhmään ja ovat siis oman galaksimme, Linnunradan, seuralaisia. Kuvan on ottanut Flickr-ystävämme John Colosimo, joka lähetti kuvan Flickr-ryhmään "Your ESO Pictures".

9. maaliskuuta 2015: Tässä kuvassa näemme auringonlaskun aikaan ESO:n La Sillan observatorion, joka lumen peittämänä muistuttaa Tähtien Sota: Imperiumin vastaisku -elokuvan Bespinien pilvikaupungin ja Hoth-jääplaneetan risteytymää. La Sillan teleskooppien tunnusomaiset kuvut on suljettu havaintolaitteiden suojelemiseksi ankaralta ympäristöltä ja jäätävältä säältä. Valkeuden keskellä MPG/ESO 2.2-metrin teleskooppi herättää huomiota hopeisen kupunsa ansiosta. Normaaliöinä teleskooppien kuvut aukeavat pimeyden laskiessa ja aloittavat jokaöisen kosmoksen kartoituksensa. Siitä huolimatta, että La Silla sijaitsee erittäin kuivalla alueella, siellä kuitenkin sataa silloin tällöin lunta ja vettä. Tämä voidaan nähdä tässä varsin hyisessä kuvassa, jonka on ottanut ESO:n valokuvalähettiläs Malte Tewes. Vaikka lämpötila Atacaman autiomaassa laskee joskus varsin kylmäksi, on se La Sillan sijaintipaikalla harvoin jäätymispisteen alapuolella... Kuinka siellä sitten voi olla lunta? Alueen kuivalla ilmalla on osansa tässä ilmiössä. Kuivissa olosuhteissa lumihiutaleet muodostuvat ja niiden pudotessa tapahtuu jonkin verran haihduntaa, mikä jäähdyttää lumihiutaletta. Näin hiutale pysyy riittävän kylmänä selvitäkseen putoamisesta alueelle, jossa lämpötila on nollan yläpuolella. Lyhyesti sanottuna: Mitä vähemmän ilmakehässä ...

2. maaliskuuta 2015: Tässä kuvassa nähdään spiraaligalaksi NGC 6300:n kirkas ydin ja sitä kiertävät spiraalihaarat. NGC 6300 sijaitsee eteläisen taivaan Alttarin tähdistön (Ara) tähtirikkaalla alueella, joka sisältää runsaan valikoiman kiehtovia syvän taivaan kohteita. NGC 6300:lla on kauniit tuulimyllymäiset haarat, joita yhdistää galaksin keskeltä lävistävä suora sauva. Vaikka tämänkaltaisissa näkyvän valon kuvissa NGC 6300 saattaa näyttää tavalliselta spiraaligalaksilta, se on itse asiassa Seyfert II -tyypin galaksi. Näillä galakseilla on poikkeuksellisen kirkas, hyvin voimakkaasti säteilevä ydin, minkä vuoksi ne ovat usein erittäin kirkkaita spektrin sekä näkyvää valoa lyhyemmillä että pitemmillä aallonpituuksilla. Uskotaan, että NGC 6300:n ytimessä sijaitsee massiivinen, noin 300 000 Auringon massainen musta aukko. Musta aukko säteilee suurienergiaista röntgensäteilyä, kun se nielee puoleensa vetämäänsä ainetta. Tämä kuva NGC 6300:sta on otettu ESO:n 3.58-metrin NTT-teleskoopin (New Technology Telescope) himmeiden kohteiden spektrografilla ja kameralla EFOSC2 (ESO Faint Object Spectrograph and Camera). ESO:n La Sillan havaintoasemalla, Atacaman aavikon reunamilla Chilessä sijaitseva NTT otettiin käyttöön vuonna 1989. NTT-teleskoopin ...

23. helmikuuta 2015: Tämän tyrmäävän panoraaman vasemmalla puolella näkyy Licancaburin tulivuori, joka sijaitsee korkealla Chajnantorin ylätasangolla lähellä ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) sijaintipaikkaa. Vaaleat läiskät taivaalla näyttävät lumelta, vaikka ovat itse asiassa tähtiä. Noin 5920 metriä korkea Licancabur sijaitsee Chilen ja Bolivian välisellä rajalla. Maiden raja kulkee tulivuoren koillisrinteen halki, minkä takia alemmat kaksi kolmasosaa rinteestä kuuluvat Bolivialle. Valkoinen alue kuvan etuosassa koostuu pitkistä, ohuista, kovan lumen ja jään muodostamista piikeistä. Nämä jäiset puikot, joita kutsutaan nimellä penitentes (esp., uskonnollisissa kulkueissa käytetyn kartiohatun mukaan), ovat alueelle tyypillinen luonnonilmiö (potw1221). Kuvan vasemmassa laidassa näkyy vähemmän luonnollinen ilmiö; pienen chileläisen kaupungin, San Pedro de Atacama:n, katuvalojen hehku. Kuvan on ottanut lähellä ALMA:n sijaintipaikkaa Babak Tafreshi, eräs ESO:n valokuvalähettiläistä. Linkit Babakin ESO -kuva-arkisto Babakin kotisivu TWAN-galleria Babakin Facebook-sivu Lisätietoja ALMA:sta ESO:n sivulla

16. helmikuuta 2015: Tämä kuva vangitsee siirtymän yöstä päivään ESO:n La Sillan observatoriolla. Aamuauringon himmentämä Kuu riippuu matalalla kuvan vasemmalla puolella. ESO:n valokuvalähettilään Alexandre Santernen ottamassa kuvassa yläoikealla on ESO:n 3.6 metrin teleskooppi. Aamun varjojen keskellä silhuettina näkyvä teleskooppi, joka sijaitsee 2400 metrin korkeudessa merenpinnasta, otettiin käyttöön vuonna 1976. Tällä hetkellä sitä käytetään yhdessä HARPS-spektrografin kanssa, joka on maailman tuotteliain eksoplaneettojen metsästäjä. La Silla on ESO:n ensimmäinen observatorio. Se vihittiin käyttöön 1969 ja sijaitsee 600 km pohjoiseen Santiagosta, Chilen Atacaman autiomaan laidalla. La Silla oli aikansa suurin tähtitieteellinen observatorio, vieden Euroopan tähtitieteen tutkimuksen eturintamaan. Kuten tässä kuvassa nähdään, taivas La Sillan yllä tarjoaa kristallinkirkkaat olosuhteet tähtitieteellisille havainnoille yli 300 pilvettömänä yönä vuodessa. Kaukaisten tähtien pilkuttama taivas on ESO:n teleskooppien ikkuna maailmankaikkeuden äärettömyyteen.

9. helmikuuta 2015: Kun VLT:n (Very Large Telescope) valvomosta astuu yöllä ulos, on edessä leuat auki loksauttava näkymä. Tuhannet tähdet peittävät taivaan ja Linnunrata levittäytyy horisontista toiseen. Kuvassa näkyy Linnunradan tummia alueita, joissa paksut pöly- ja kaasupilvet peittävät takanaan olevien tähtien valon. Ympärillä näkyvien tähtien vaihtelevat värit johtuvat niiden eri i’istä ja lämpötiloista – nuoret, kuumat tähdet ovat hyvinkin sinivalkoisia väriltään, kun taas vanhempi ja viileämpi sukupolvi näyttää oranssimmalta tai punaiselta. Tähtitieteilijöille tällainen näkymä tarkoittaa sitä, että saatavilla on hyvää havaintoaineistoa, kun kuunvalo ei ole häiritsemässä. Jotta taivas olisi niin pimeä kuin mahdollista, valot on sammutettu sisätiloissa kaikissa huoneissa, joita ei juuri nyt käytetä, ja ikkunoissa on pimennysverhot. Tähtitieteilijät käyttävät ulkona kävellessään apunaan vain taskulamppua, vielä mieluiten punaisen suotimen kanssa, jotta heidän hämäränäkönsä ei häiriinny – tämä on tärkeää jos yläpuolella olevia ihmeitä haluaa katsella ilman teleskoopin apua. Kuvassa oleva toimisto on itse asiassa juuri VLT:n valvomon vieressä ja outo esine ikkunan ulkopuolella ...

2. helmikuuta 2015: Tässä ainutlaatuisessa ja vaikuttavassa kuvassa ESO:n La Sillan observatoriolta nähdään pilvetön taivas, jota värjäävät punainen ja vihreä ilmahehku ja koristavat taivaan kohteet. Taivaallisen kokoonpanon joukossa ovat Pieni ja Suuri Magellanin pilvi kuvan keskustan oikealla puolella, useiden tähtien syntyalueiden ruusunpunainen hehku, ja Linnunradan vasemmalla puolella meteorin himmeä vihreä viiru. Kuitenkin tätä hämmästyttävää taivaallista kantajoukkoa himmentää jokin vaikeasti tavoitettava, meitä paljon lähempänä oleva kohde. Pääkuvan alla olevat kuusi paneelia näyttävät suurennettuina sarjan äärimmäisen harvinaisesta ilmakehän ilmiöstä, keijusalamasta. Muutamaa tuntia ennen päivänkoittoa – josta Linnunradan alalaidasta nouseva eläinratavalon seiväs ilmoittaa - voimakas ukkosmyrsky ilmestyi kaukaiseen horisonttiin, ja loi Maan yläilmakehästä leikkikentän näille häilyville ilmiöille. Shakespearen juonittelevien haltijoiden, Kesäyön unelman X Puckin ja Myrskyn X Arielin mukaan nimetyt keijusalamat aiheuttavat korkealla myrskypilvien yläpuolella noin 80 km korkeudessa olevat ionosfäärin epäsäännöllisyydet. Keijusalamat havaitaan yleensä punaoransseina välähdyksinä ja ne ovat seurausta positiivisesta pilvestä maahan lyövistä salamoista. Nämä ovat harvinaisempia kuin niiden negatiiviset vastineet, koska salamanisku alkaa ...

26. tammikuuta 2015: Tässä uudessa ESO:n kuvassa yön laskeutuminen nostaa esiripun La Sillan pilvettömällä taivaalla tapahtuvan näytöksen edestä. Toimintaa huokuvassa näkymässä pääosan esittäjät ovat komeetta Lovejoy, joka hohtaa vihreänä keskellä kuvaa, Seulaset siitä yläoikealla, ja Lovejoyn oikealla puolella Kalifornia-sumu, jonka punainen kaari tuo kuvaan kontrastia. Meteori lisää näkymään oman valoviirunsa ja näyttää sukeltavan horisonttia myötäilevään utumaiseen vihreän valon lammikkoon. Taivaallisen näytöksen yleisönä ovat La Sillan teleskoopit. Ohut alapilviverho liimautuu observatorion alapuolella olevaan tasankoon, jota pitkin kulkee Panamericana-moottoritien piirtämä viiru. Aurinkotuuli saa aikaan Lovejoy-komeetan pitkän pyrstön ja puhaltaa sitä poispäin komeetasta. Se saa vihreän värinsä Auringon ultraviolettisäteilyn virittämistä hiiliyhdisteistä. Aurinkokunnan sisäosien läpi kulkeva komeetta syttyy tällaiseen loistoon ensimmäistä kertaa yli 11000 vuoteen. Kierrettyään Auringon ja aloitettuaan pitkän matkansa takaisin Aurinkokunnan kylmälle ulkolaidalle, komeetta Lovejoy ei tule koristamaan taivastamme 8000 vuoteen hyvin elliptisen kiertoratansa – jota asiaan puuttuvat planeetat hieman muokkaavat – vuoksi. Kuvan on ottanut ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek käydessään La Sillalla tammikuussa 2015. ...

19. tammikuuta 2015: Tässä vaikuttavassa, uudessa kuvassa nähdään ESO:n Paranalin observatorio Chilessä heti auringonlaskun jälkeen. Päivän viime säteet luovat ilmakehän alaosien läpi kulkiessaan upean oranssin udun, josta muodostuu täydellinen tausta tämän viikon kuvalle. Pitkän valotuksen vaatineessa kuvassa nähdään tähtien viiruja, jotka johtuvat niiden liikkeestä taivaalla Maan pyöriessä. Viirut näyttävät hieman katkonaisilta, mikä johtuu siitä, että kuva muodostuu useista yksittäisistä kuvista, jotka on otettu peräjälkeen pienellä viiveellä. Tähtiviirujen alaosien vääristymät johtuvat kameran siirtymisestä pois paikaltaan. Hitaasti laskeutuvan kuunsirpin rata näkyy myös kuvan vasemmassa alalaidassa; näyttää siltä kuin se laskisi Tyyneen Valtamereen. Kuu ei piirrä taivaalle viirua, koska siitä kuvattiin sarja lyhyellä valotusajalla otettuja kuvia. Kuvan keskellä näkyy meteorin pystysuora viiva, ja lentokoneiden vilkkuvat valot näkyvät vaakasuuntaisina jälkinä raidallisella taivaalla. Tämän kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Gabriel Brammer heti auringonlaskun jälkeen 5. tammikuuta 2011. Gabriel työskenteli tuolloin tähtitieteilijänä La Sillan Paranalin observatoriolla, mutta on tällä hetkellä töissä tukemassa Hubble-avaruusteleskoopin toimintaa Space Telescope Science –instituutissa Marylandissa, USA:ssa. ...

12. tammikuuta 2015: Tuhkamaisen pölyn peittämä ja suurten koneiden valtaama Cerro Armazones:in huippu vaikuttaa litistyneen epäilyttävästi E-ELT:n (European Extremely Large Telescope) sijoituspaikan rakentamisen edistyessä. Kuva monumentaalisesta työmaasta on otettu ESO:n valokuvalähettilään Gerd Hüdepohlin neliroottorisesta helikopterista. Sen dramaattisena taustana näkyy Chilen rannikko, jolla sijaitsevat myös Cerro Paranal ja VLT (Very Large Telescope). Näkymä avautuu Atacaman autiomaahan ja sen murentuneisiin vuoriin liueten horisontin utuiseen sineen. Ne muodostavat melko piirteettömän, mutta vaivihkaa vangitsevan näyttämön E-ELT:lle, joka tulee olemaan maailman suurin optisella ja lähi-infrapunan alueella toimiva teleskooppi. Atacaman kirkas taivas suo E-ELT -teleskoopille täydelliset havainto-olosuhteet, minkä ansiosta se voi havaita maailmankaikkeutta tarkkuudella, joka päihittää paljolti jopa NASA:n ja ESA:n Hubble-avaruusteleskoopin. Veistosmainen teleskooppi osallistuu valmistuttuaan asuttavien eksoplaneettojen metsästykseen ja samalla katsoo myös taaksepäin ajassa ja avaruudessa paljastaakseen ensimmäisten tähtien ja galaksien syntymekanismit. Ja niin kuin minkä tahansa tieteellisen seikkailun ollessa kyseessä, mahdolliset ennalta-arvaamattomat uudet havainnot herättävät myös mielenkiintoa. Valmiina E-ELT:n 39 metrin pääpeili kerää enemmän valoa kuin kaikki ...

5. tammikuuta 2015: ESO operoi APEX-teleskooppia (Atacama Pathfinder Experiment) korkealla Chajnantorin ylätasangolla Chilen Atacaman alueella henkeäsalpaavassa 5100 metrin korkeudessa. APEX on ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) tienraivaajateleskooppi. ALMA on mullistava uusi teleskooppi, jonka ESO yhdessä kansainvälisten kumppaneidensa kanssa rakensi APEX:in lähelle Chajnantorin ylätasangolle. APEX:in perustana on ALMA-projektia varten rakennettu 12 metrin antenniprototyyppi. Sillä voidaan etsiä kohteita, joita ALMA sitten tutkii yksityiskohtaisemmin. Tämän vaikuttavan ilmakuvan ottivat joulukuussa 2012 Clémentine Bacri ja Adrien Normier, jotka kuuluvat voittoa tavoittelemattoman järjestön ORA:n Wings for Science -projektin miehistöön. He lensivät erityisesti suunnitellulla luontoystävällisellä ultrakevyellä lentokoneella vuoden ajan ympäri maailman. Matkan aikana he auttoivat tutkijoita antamalla mahdollisuuden tehdä tutkimusta ilmasta käsin: ilmanäytteiden otosta arkeologiaan, biodiversiteettihavaintoihin ja kolmiulotteiseen maaperämallitukseen. ESO:lla on jatkuvaa yhteistyötä ORA Wings for Science –projektin kanssa tieteen popularisoinnissa suurelle yleisölle. Lentojen aikana toteutettuja lyhyitä videoita ja uskomattomia valokuvia käytetään myöhemmin opetustarkoituksiin ja paikallisen tutkimuksen esittelemiseen. Heidän rengasmatkansa alkoi kesäkuussa 2012 ja loppui kesäkuussa 2013 laskeutumisella Pariisin ilmailutapahtumaan ...