Lehdistötiedote

Oudot tuulet viittaavat mahdolliseen eksoplaneettojen magneettiseen aktiivisuuteen

2. kesäkuuta 2026, Turku

Taiteilijan näkemys eksoplaneetasta ja sen magneettikentästä (Oikeudet: ESO/M. Kornmesser, L. Calçada)

Tähtitieteilijät ovat löytäneet tähän mennessä vahvimmat todisteet siitä, että tietyt aurinkokuntamme ulkopuolella sijaitsevat planeetat saattavat olla magneettisia. Tutkijat ovat mitanneet Euroopan eteläisen observatorion Very Large Telescope -teleskoopin (ESO:n VLT) ja Gemini North -teleskoopin avulla tuulien nopeuksia seitsemältä erittäin kuumalta, Jupiterin kaltaiselta eksoplaneetalta. Havainnot ovat paljastaneet, että planeetoilla havaitut tuulet ovat todennäköisesti magneettikenttien ohjaamia, mikä on ensimmäinen luotettava havainto aurinkokunnan ulkopuolella sijaitsevien planeettojen magneettisuudesta.

”Tämä uusi havainto antaa täysin uuden näkökulman eksoplaneettojen tutkimukseen. Voimme ensimmäistä kertaa tarkastella muiden maailmojen magneettisia ympäristöjä. Tämä on tärkeä askel kohti lopullista ymmärrystä siitä, mitkä planeetat voivat pysyä elinkelpoisina, säilyttää vetensä ja ehkä jopa jonain päivänä ylläpitää elämää sellaisena kuin me sen tunnemme”, sanoo Julia Seidel, joka on tähtitieteilijä Laboratoire Lagrangessa, Observatoire de la Côte d’Azurissa, Ranskassa. Hän on tänään Nature Astronomy -lehdessä julkaistun tutkimuksen pääkirjoittaja.

Maan magneettikenttä vaikuttaa ilmakehäämme monilla eri tavoilla, ja on siksi avainasemassa sen ymmärtämisessä, miten planeettamme ylläpitää elämää. Magneettikenttiä esiintyy myös muilla aurinkokunnan planeetoilla, kuten Jupiterilla ja Saturnuksella. Ennen näitä havaintoja viimeisten 15 vuoden aikana kukaan ei kuitenkaan ole onnistunut mittaamaan eksoplaneettojen magneettikenttien voimakkuutta suoraan.

Tutkimusryhmä ei kuitenkaan mitannut magneettikenttiä täysin suorasti, vaan he tekivät sen havaitsemalla tuulia. He mittasivat tuulen nopeuksia seitsemällä eri tähtiä kiertävällä eksoplaneetalla. Nämä ovat Jupiterin kaltaisia kaasujättiläisiä, jotka ovat kuitenkin vuorovesilukittuneita tähteen nähden, ja sijaitsevat hyvin lähellä sitä. Aivan kuten näemme Kuusta aina vain yhden puolen, myös näillä planeetoilla toinen puoli osoittaa tähteä kohti ja toinen siitä poispäin. Tämä aiheuttaa polttavan kuuman päiväpuolen ja jäätävän kylmän yöpuolen. Tämä lämpötilaero saa aikaan täysin erilaisen ilmaston kuin maapallollamme, ja näissä tuulet ovat erittäin voimakkaita. Tutkimuksessa tuulen nopeudet vaihtelivat noin 7200 km/h:sta yli 25000 km/h:iin. Tätä voidaan verrata Jupiterilla mitattuihin tuuliin, jossa nopeimmat tuulet puhaltavat noin 1500 km/h:n nopeudella.

”Pyrimme aluksi selvittämään käyttäytyvätkö ilmakehän tuulet samalla tavalla kaikilla kuumilla planeetoilla”, kertoo Seidel, joka työskenteli aikaisemmin ESO-tähtitieteilijänä Chilessä. Tutkimusryhmä käytti analyysissään dataa, joka oli kerätty ESO:n VLT:n ESPRESSO-instrumentilla Chilen Atacaman aavikolla, sekä vastaavalla laitteella Gemini North -teleskoopilla Havaijilla, Yhdysvalloissa. (VLT on ESO:n teleskooppi, kun taas Gemini North on osa kansainvälistä Gemini-observatoriota, jota rahoittaa osittain Yhdysvaltain kansallinen tiedesäätiö (NSF), ja jota ylläpitää NSF NOIRLab).

Kun tutkijat tarkastelivat, miten tuulen nopeus vaihtelee planeetan lämpötilan mukaan, he havaitsivat erittäin mielenkiintoisen ilmiön: mitä kuumempi planeetta on, sitä hitaampi on myös tuuli. ”Tämä on täysin vastoin intuitiota, sillä kaikkien muiden ominaisuuksien pysyessä samoina kuumilla planeetoilla on enemmän energiaa tuulen kiihdyttämiseen! Kuumemmissa kohteissa on pakko tapahtua jotain, joka hidastaa tuulen nopeutta”, sanoo Vivien Parmentier, joka on yksi tutkimuksen kirjoittajista ja professori Laboratoire Lagrangessa.

Tutkimusryhmän mukaan johdonmukaisin selitys tälle mysteerille on planeetanlaajuisten magneettikenttien olemassaolo, sillä nämä kentät voivat toimia jarruna hidastaen varautuneiden hiukkasten liikettä ilmakehässä. Tietojen perusteella tutkijat pystyivät päättelemään kunkin tutkittavan planeetan magneettikentän voimakkuuden. Havaintojen mukaan niiden voimakkuus on samaa luokkaa aurinkokuntamme planeettojen magneettikenttien voimakkuuksien kanssa ollen noin neljä kertaa niin voimakkaita kuin Saturnuksen tai noin puolet Jupiterin magneettikentän voimakkuudesta.

Tällaiset voimakkaat magneettikentät voivat vaikuttaa muuhunkin kuin vain noiden kaukaisten planeettojen tuuliin. ”Täällä Maassa voimme kokea revontulien kauneuden, kun auringosta tulevat hiukkaset osuvat Maan magneettikenttään ja ohjautuvat kohti napoja törmäten ilmakehän kaasuihin, mikä saa aikaan värikkäitä vihreän, vaaleanpunaisen ja violetin sävyjä”, selittää Bibiana Prinoth, joka on yksi tutkimuksen tekijöistä ja entinen tohtoriopiskelija Lundin yliopistossa Ruotsissa, sekä nykyinen tähtitieteilijä ESO:ssa Garchingissa Saksassa. Tutkituilla eksoplaneetoilla magneettisesti syntyvät revontulet voivat olla vieläkin dramaattisempia. Tutkimusryhmä odottaa innokkaasti ESO:n Extremely Large Telescope, eli ESO:n ELT-teleskoopin valmistumista, jonka avulla pystytään tutkimaan suurten Jupiterin kaltaisten eksoplaneettojen lisäksi myös pienempiä Maan kaltaisia planeettoja, ja mahdollisesti jopa havaitsemaan kaasuja, jotka voisivat tuottaa revontulia näillä kaukaisilla planeetoilla. Prinoth toteaa lopuksi: ”Tykkään kuvitella, että joissain näissä maailmoissa taivas on tähtien lisäksi täynnä myös suuria värikkäitä valoverhoja, jotka tanssivat planeetan yllä maailmassa, jossa toinen puoli on ikuisessa päivässä ja toinen loputtomassa yössä.”

Lisätietoa

Tämä tutkimus on esitelty artikkelissa, joka on julkaistaan Nature Astronomy -lehdessä (doi: ).

Tutkimuksessa mukana ovat olleet seuraavat tahot: Julia V. Seidel (European Southern Observatory, Santiago, Chile [ESO Chile]; Université Côte d’Azur, Observatoire de la Côte d’Azur, CNRS, Laboratoire Lagrange, Ranska [Lagrange]), Vivien Parmentier (Lagrange), Bibiana Prinoth (Lund Observatory, Division of Astrophysics, Department of Physics, Lund University, Lund, Ruotsi [LU]), Thea Hood (Lagrange), Nishil Mehta (Lagrange), Brian Thorsbro (Lagrange, LU), Konstantin Batygin (Division of Geological and Planetary Sciences, California Institute of Technology, Yhdysvallat), Tristan Guillot (Lagrange), Ragnar van den Broeck (Lagrange), Florian Debras (IRAP, Université de Toulouse, Toulouse, Ranska), Daniel D. B. Koll (School of Physics, Peking University), Thaddeus Komacek (Department of Physics (Atmospheric, Oceanic and Planetary Physics), University of Oxford, Oxford, Yhdistynyt kuningaskunta [Oxford]), Hayley Beltz (Department of Astronomy, University of Maryland, College Park, Yhdysvallat), Emily Rauscher (Department of Astronomy and Astrophysics, University of Michigan, MI, Yhdysvallat), Lorenzo Pino (INAF - Osservatorio Astrofisico di Arcetri, Florence, Italia), Matteo Brogi (Dipartimento di Fisica, Università di Ferrara, Ferrara, Italia; INAF – Osservatorio Astrofisico di Torino, Turin, Italia), Joost P. Wardenier (Département de Physique, Institut Trottier de Recherche sur les Exoplanètes, Université de Montréal, Kanada [iREx]), Jacob L. Bean (Department of Astronomy & Astrophysics, University of Chicago, Chicago, Yhdysvallat [Chicago]), Björn Benneke (iREx and Department of Earth, Planetary, and Space Sciences, University of California, Los Angeles, CA 90095, Yhdysvallat), Jean-Michel L. B. Desert (Anton Pannekoek Institute for Astronomy, University of Amsterdam, Amsterdam, Alankomaat), Pablo Drake (Lagrange), Siddharth Gandhi (Department of Physics, University of Warwick, Coventry, Yhdistynyt kuningaskunta ja Centre for Exoplanets and Habitability, University of Warwick, Coventry, Yhdistynyt kuningaskunta), Mark Hammond (Oxford), David Kasper (Chicago), Michael R. Line (School of Earth and Space Exploration, Arizona State University, Tempe, Yhdysvallat [SESE]), Elspeth Lee (Center for Space and Habitability, University of Bern, Bern, Sveitsi), Stefan Pelletier (Observatoire astronomique de l’Université de Genève, Versoix, Sveitsi), Andreas Seifahrt (International Gemini Observatory/NSF NOIRLab, Tucson, Yhdysvallat), Adrien Simonnin (Lagrange), Peter Smith (SESE), ja Kevin B. Stevenson (JHU Applied Physics Laboratory, Laurel, Yhdysvallat)

Euroopan eteläinen observatorio (ESO) tekee maailmankaikkeuden salaisuuksien tutkimisen mahdolliseksi kaikille tutkijoille ympäri maailman. Suunnittelemme, rakennamme ja operoimme huippuluokan maanpäälisiä observatorioita, joita tähtitieteilijät käyttävät jännittävien tutkimusongelmien ratkaisemiseen ja populääritähtitieteen edistämiseen. Me edistämme myös kansainvälistä yhteistyötä tähtitieteen alalla. ESO perustettiin hallitustenväliseksi järjestöksi vuonna 1962 ja nykyään ESO:ssa on mukana 16 jäsenvaltiota (Itävalta, Belgia, Tšekki, Tanska, Ranska, Suomi, Saksa, Irlanti, Italia, Alankomaat, Puola, Portugali, Espanja, Ruotsi, Sveitsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) yhdessä Chilen isäntävaltion kanssa ja Australian kanssa strategisena kumppanina. ESO:n pääkonttori ja sen vierailijakeskus ja planetaario, ESO Supernova, sijaitsevat lähellä Müncheniä Saksassa. Chilen Atacaman aavikko on upea paikka, jossa on ainutlaatuiset olosuhteet tähtitaivaan tarkkailuun. Se on kaukoputkiemme sijoituspaikka. ESO:lla on kolme havaintopaikkaa: La Silla, Paranal ja Chajnantor. Paranalissa ESO operoi Very Large Telescope (VLT) kaukoputkea ja siihen liittyvää Very Large Telescope Interferometria sekä paikalla sijaitsevia taivaankartoitusteleskooppeja: infrapuna-alueella toimivaa VISTAa ja näkyvän valon alueella toimivaa VLT Survey Teleskooppia. Paranalissa ESO isännöi ja operoi myös Cherenkov Telescope Array South havaintolaitetta, joka on maailman suurin ja herkin gamma-alueella havaitseva observatorio. ESO operoi yhdessä kansainvälisten kumppaneiden kanssa ALMA-observatriota Chajnantorilla. ALMA tekee havaintoja millimetri- ja alimillimetrin alueella. Rakennamme parhaillaan Paranalin lähelle Cerro Armazonesille "maailman suurinta taivaalle katsovaa silmää”, ESO:n Erittäin suurta kaukoputkea (Extremely Large Telescope, ELT). Santiagossa, Chilessä sijaitsevista toimipisteistämme tuemme toimintaamme Chilessä, ja olemme yhteydessä chileläisiin yhteistyökumppaneihin ja yhteiskuntaan.

Linkit

• Tutkimusartikkeli
• Kuvia VLT:ltä
• Lue lisää ESO:n Erittäin suuresta telekoopista sen omalta verkkosivulta ja lehdistötiedotteesta
• Median edustaja: saadaksesi julkaisut ennen niiden virallista julkaisemista tilaa uutiskirje omalla kielelläsi.
• Tutkija, onko sinulla kerrottavaa? Pitchaa oma tutkimuksesi.

Yhteystiedot

Julia Victoria Seidel
Lagrange Laboratory, Observatoire de la Côte d'Azur
Nice, France
Puh.: +33 743 32 79 73
Sähköposti: jseidel@oca.eu

Vivien Parmentier
Lagrange Laboratory, Observatoire de la Côte d'Azur
Nice, France
Sähköposti: Vivien.PARMENTIER@univ-cotedazur.fr

Bibiana Prinoth
European Southern Observatory (ESO)
Garching bei München, Germany
Sähköposti: bibiana.prinoth@eso.org

Bárbara Ferreira
ESO Media Manager
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6670
Matkapuhelin: +49 151 241 664 00
Sähköposti: press@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media