Lehdistötiedote

Ceci N’est Pas Une Pipe

Omituinen pimeä sumu nähdään aivan uudessa valossa

15. elokuuta 2012

Aivan kuten René Magritte kirjoitti kuuluisaan maalaukseensa "Tämä ei ole piippu", tämä ei myöskään ole piippu. Se on kuva osasta valtavaa pimeää tähtienvälisen kaasun pilveä, joka tunnetaan nimellä Piippusumu. Tämä uusi ja hyvin yksityiskohtainen kuva myös nimellä Barnard 59 tunnetusta kohteesta taltioitiin ESO:n La Sillan observatorion MPG/ESO 2.2 metrin teleskoopin Wide Field Imager -havaintolaitteella. Sattumalta tämä kuva esitellään taidemaalarin kuoleman 45-vuotispäivänä.

Piippusumu on erinomainen esimerkki pimeästä sumusta. Alunperin tähtitieteilijät uskoivat, että nämä olivat tähdettömiä alueita taivaalla. Myöhemmin kuitenkin huomattiin, että pimeät sumut koostuvat itse asiassa tähtienvälisen kaasun pilvistä, jotka ovat niin tiheitä, että ne peittävät näkyvistä valon taustan tähdistä. Linnunradan keskustan lähellä olevia runsaita tähtijoukkoja pimentävä Piippusumun siluetti sijaitsee Käärmeenkantajan tähdistössä (Ophiuchus).

Barnard 59 muodostaa Piippusumun suukappaleen [1] ja on tämän MPG/ESO 2.2 metrin teleskoopin Wide Field Imager -havaintolaitteella otetun uuden kuvan kohteena. Tämä outo ja monimutkainen pimeä sumu sijaitsee noin 600-700 valovuoden etäisyydellä Maasta.

Sumu on nimetty ensimmäisenä järjestelmällisesti pimeitä sumuja pitkin valotusajoin valokuvaamalla rekisteröineen ja niiden tomuluonteen tunnistamiseen osallistuneen amerikkalaisen tähtitieteilijän, Edward Emerson Barnardin mukaan. Barnard luetteloi kaikkiaan 370 pimeää sumua eri puolilla taivasta. Omin avuin menestynyt mies osti ensimmäisen talonsa useiden komeettojen löytämisestä saaduilla palkintorahoilla. Barnard oli omalaatuinen havaitsija, jolla oli poikkeuksellinen näkö ja joka edisti useiden eri tähtitieteen alojen tutkimusta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

Ensinäkemältä huomio kiinnittyy mitä todennäköisimmin kuvan keskustaan, jossa tummat, kiemurtelevat pilvet näyttävän ikään kuin valtavan hämähäkin jaloilta kurotettuna tähtiverkon yli. Pian huomio siirtyy kuitenkin useisiin pieniin yksityiskohtiin. Sumuisansavuisia piirteitä pimeyden keskellä valaisee uusien, muodostumassa olevien tähtien valo. Tähtienmuodostus on tavanomaista pimeiden sumujen kaltaisissa alueissa, joissa on tiheitä molekylaarisia pilviä. Tomu ja kaasu keräytyvät yhteen painovoiman vaikutuksesta ja yhä enemmän materiaalia kertyy kasaan kunnes tähti muodostuu. Verrattuna samankaltaisiin alueisiin, Barnard 59:n alueella on kuitenkin suhteellisen vähän tähtienmuodostusta ja siellä on paljon tomua.

Jos katsot huolellisesti, voit myös huomata yli tusinan verran pikkuruisia sinisiä, vihreitä ja punaisia raitoja siroteltuna kuvaan. Nämä ovat asteroideja, useita kilometrejä halkaisijaltaan olevia kivi- ja metallimöykkyjä, jotka kiertävät Aurinkoa. Suurin osa niistä on Marsin ja Jupiterin ratojen välissä olevassa asteroidivyöhykkeessä. Barnard 59 on noin 10 miljoonaa kertaa kauempana Maasta kuin nämä pienet kohteet [2].

Ja lopulta, tätä runsaasti kuvioitua taivaallisten kohteiden kuvakudosta sulatellessasi, pohdi hetki sitä, että Maapallolta katsoessasi voisit peittää koko kuvan peukalollasi ojentamalla käsivartesi ylös kohti tätä taivaan aluetta, vaikka se on halkaisijaltaan kuusi valovuotta Barnard 59:n etäisyydellä.

Lisähuomiot

[1] Koko Piippusumu koostuu Barnard 59:n lisäksi sumuista Barnard 65, 66, 67 ja 78. Sen näkee helposti paljaalla silmällä pimeänä ja kirkkaana yönä. Parhaiten sen näkee eteläisillä leveysasteilla, missä se näyttäytyy ylempänä taivaalla. Valitettavasti Piippusumu on liian kaukana etelässä näkyäkseen Suomesta.

[2] Asteroidit liikkuvat valotusten aikana ja aiheuttavat lyhyen viirun. Tämä kuva muodostettiin yhdistämällä useita eri väreillä eri aikoina otettuja kuvia, joten erilaiset väriviirut ovat myös siirtyneet suhteessa toisiinsa.

Lisätietoa

Euroopan eteläinen observatorio (ESO) viettää vuonna 2012 perustamisensa 50-vuotisjuhlaa. ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 15 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, vallankumouksellisen ALMA-teleskoopin eurooppalainen yhteistyökumppani. Parhaillaan ESO suunnittelee 40-metrin kokoluokan optisen/lähi-infrapuna-alueen European Extremely Large -teleskooppia (E-ELT) josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Valokuvia MPG/ESO 2.2 metrin teleskoopista
• Muita kuvia, jotka on otettu MPG/ESO 2.2 metrin teleskoopilla
• Valokuvia La Silla -observatoriolta

Yhteystiedot

Richard Hook
ESO, La Silla, Paranal, E-ELT & Survey Telescopes Press Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media