Lehdistötiedote

VISTA katsoo syvälle siniseen laguuniin

5. tammikuuta 2011

Tämä uusi infrapunakuva Laguunisumusta otettiin osana viisivuotista Linnunradan tutkimusta käyttäen ESO:n VISTA-teleskooppia Paranalin observatoriolla Chilessä. Tässä näkyy pieni osa sumua ympäröivästä alueesta otettua paljon suurempaa kuvaa, joka puolestaan on vain osa suunnatonta kartoitusta.

Kolutakseen Linnunradan keskusalueiden muuttuvia kohteita ja kartoittaakseen sen rakennetta ennennäkemättömällä tarkkuudella tähtitieteilijät käyttävät parhaillaan ESO:n VISTA-teleskooppia (Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy; näkyvän ja infrapunavalon kartoitusteleskooppi tähtitieteessä). Tämä massiivinen kartoitus on nimeltään VVV [1] (VISTA Variables in the Via Lactea; VISTAn muuttujat Linnunradassa). Tässä esitettävä uusi infrapunakuva otettiin osana tätä kartoitusta. Se näyttää Laguunisumuna tunnetun tähtien syntyalueen, jota kutsutaan myös nimellä M8 (katso eso0936). Se sijaitsee noin 4000-5000 valovuoden etäisyydellä Jousimiehen tähdistössä.

Infrapunahavainnot sallivat tähtitieteilijöiden kurkistaa taivaan kohteita, jotka ovat tomuverhon kätkemiä näkyvän valon aallonpituuksilla. Tämä johtuu siitä, että aallonpituudeltaan tomuhiukkasten kokoinen näkyvä valo siroaa pölystä suuresti infrapunavalon kulkiessa sen halki lähes koskematta. Halkaisijaltaan 4.1-metrisellä pääpeilillä varustettu VISTA, maailman suurin kartoitusteleskooppi, on omistettu kartoittamaan nopeasti ja tehokkaasti suuria alueita taivasta lähi-infrapuna-aallonpituuksilla. Se on siten ihanteellinen tähtiensynnyn tutkimukseen.

Tähdet muodostuvat tyypillisesti suurissa kaasusta ja pölystä koostuvissa molekulaarisissa pilvissä, jotka romahtavat oman painonsa vaikutuksesta. Laguunisumu on kuitenkin myös useiden paljon tiiviimpien kompaktien, Bokin pallosiksi [2] kutsuttujen tiivistyvän kaasun ja pölyn alueiden tyyssija. Nämä pimeät pilvet ovat niin tiheitä, että jopa infrapuna-aallonpituuksilla ne estävät taustan tähtien valoa näkymästä. Mutta kaikkein kuuluisin sumussa oleva pimeä muodostelma, jonka mukaan sumu on nimetty, on laguunin muotoinen pölyvana, joka kiertää tiensä halki hohtavan kaasupilven.

Kuumat, intensiivistä ultraviolettivaloa lähettävät nuoret tähdet ovat vastuussa sen kirkkaasta hohteesta. Mutta Laguunisumu on kotina myös paljon nuoremmille tähtivauvoille. Niin nuoria vastasyntyneitä tähtiä on havaittu sumussa, että niitä ympäröi yhä syntymän kertymäkiekko. Tällaiset uudet tähdet heittävät satunnaisesti materiasuihkuja navoiltaan. Kun tällainen ulossyöksyvä materiaali työntyy ypäröivään kaasuun, syntyy Herbig-Haro -kohteiksi [3] kutsuttuja lyhytikäisiä, kirkkaita viiruja, jotka tekevät vastasyntyneet helpoiksi havaita. Viimeisten viiden vuoden aikana on Laguunisumussa havaittu useita Herbig-Haro -kohteita, joten vauvabuumi on selvästi yhä meneillään siellä.

Lisähuomiot

[1] Tämä kartoitus, yksi kuudesta VISTA:n parhaillaan käynnissä olevasta kartoituksesta, tulee kuvaamaan Linnunradan keskiosat lukuisia kertoja seurvaavan viiden vuoden aikana ja se tulee havaitsemaan valtavan määrän uusia muuttuvia kohteita.

[2] Bart Bok oli hollantilais-amerikkalainen tähtitieteilijä, joka käytti suurimman osan pitkästä urastaan Yhdysvalloissa ja Australiassa. Hän oli ensimmäinen, joka huomasi tähtienmuodostusalueessa pimeän läiskän, joka nyt kantaa hänen himeään, ja pohdiskeli niiden yhteyttä tähtienmuodostuksen varhaisimpiin vaiheisiin. Kätketyt tähtivauvat havaittiin suoraan vasta, kun infrapunakuvaus oli mahdollista useita vuosikymmeniä myöhemmin.

[3] Vaikka eivät olleetkaan ensimmäiset kyseisiä kappaleita nähneet, tähtitieteilijät George Herbig ja Guillermo Haro olivat ensimmäiset, jotka tutkivat näiden outojen kohteiden spektrejä yksityiskohtaisesti ja ymmärsivät, että ne eivät olleet vain pölyn ja kaasun möykkyjä, jotka heijastavat valoa, tai hohtavat nuorten tähtien ultraviolettivalon vaikutuksesta, vaan olivat kokonaan uusi luokka tähtienmuodostukseen liittyviä kohteita.

Lisätietoa

ESO, Euroopan eteläinen observatorio, on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 14 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, sekä VISTA, maailman suurin kartoitusteleskooppi. ESO on maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, vallankumouksellisen ALMA-teleskoopin eurooppalainen yhteistyökumppani. Parhaillaan ESO suunnittelee 42-metristä optisen/lähi-infrapuna-alueen European Extremely Large -teleskooppia (E-ELT) josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Photos of VISTA: http://www.eso.org/public/images/archive/category/surveytelescopes/
• VVV-kartoituksen pääsivu (englanniksi): http://mwm.astro.puc.cl/mw/index.php/Main_Page

Yhteystiedot

Richard Hook
ESO, La Silla, Paranal, E-ELT and Survey Telescopes Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media