Uusi aikakausi sarastaa supernovalle 1987A

Kolme vuosikymmentä sitten tähtitieteilijät huomasivat yhden kirkkaimmista supernovista yli 400 vuoteen. Tähtiräjähdys SN 1987A loisti 100 miljoonan auringon voimalla usean kuukauden ajan sen löytämisen jälkeen 23. helmikuuta 1987.

SN 1987A oli vuosisatoihin meitä lähin havaittu supernovaräjähdys, sillä se sijaitsee Suuressa Magellanin pilvessä, joka on yksi Linnunradan seuralaisgalakseista, ja siitä tuli nopeasti kaikkien aikojen tutkituin supernova. Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana yksityiskohtaiset jatkohavainnot sekä maan pinnalla että avaruudessa sijaitsevilla teleskoopeilla ovat antaneet tähtitieteilijöille mahdollisuuden tutkia massiivisen tähden kuolonkorahduksia ennennäkemättömällä tarkkuudella, tähdestä supernovaksi ja siitä supernovan jäännökseksi, mullistaen käsityksemme näistä räjähtävistä tapahtumista.

ALMA (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) on vuodesta 2013 asti havainnoinut SN 1987A:n aikaisemmin tutkimattomia puolia mahtavalla herkkyydellään millimetri- ja alimillimetrialueen aallonpituuksilla. Tähtitieteilijät käyttävät ALMA:a supernovan hohtavien jäänteiden havaitsemiseen suurella erotuskyvyllä, tutkien kuinka jäännökset muodostavat valtavia määriä pölyä niiden tähtikantaisän tuottamista uusista alkuaineista. Osa tästä pölystä löytää tiensä tähtienväliseen avaruuteen ja saattaa jonain päivänä toimia aineena, josta tulevat planeetat toisten tähtien ympärillä muodostuvat. Nämä havainnot antavat ymmärtää, että pöly varhaisessa maailmankaikkeudessa oli saman tyyppisten supernovaräjähdysten luomaa.

Tässä nähtävään komposiittikuvaan on yhdistetty ALMA:n, NASA:n ja ESA:n Hubble-avaruusteleskoopin ja NASA:n Chandra-röntgenobservatorion havaintoja.